Kuvasaastetta.

Omnomnom peuranpäätä.

"Enkös ookkin reipas poika, isi?"

 

 Jeps, tuommosia kuvia, joista suurin osa tältä päivältä. Käytiin anoppilassa vähä metsässä pyörähtämässä jos olis lintuja näkynyt ja samalla virkistävälle metsälenkille. Tai no kuinka virkistävää taas voi olla mustan paholaisen piteleminen, koska se vetää aina hepulit kun pääsee metsään ja vetää kuin juna, kuten olen tainnut joskus aiemminkin mainita. Tarvii hommailla se GPS-panta piakkoin niin vois kokeilla Kuloakin juoksuttaa irrallaan. Anoppilan pihassa kokeiltiin tänään niin että Kulolla oli kyllä valjaat ja hihna mukana roikkumassa, mutta periaatteessa se oli vapaana. Heiteltiin palloa ja muuta, oli vähän hämillään kun pääsikin yllättävän pitkälle vaikka hihna tulee mukana, mutta näytti nauttivan. :) Sitten se väsähti ja jäi kyräilemään mun jalkoihin, josko Kaski laskisi senkin mutustelemaan peuranpäätä - turha toivo.

Metsässä oli aika hiljaista, loppulenkistä pyrähti pyy uran varresta ja me jäätiin Kulon kanssa siihen kykkimään kun Kaski ja Mikko lähtivät katsomaan josko siitä olisi haukun ja pudotuksen saanut. Muutaman kerran Mikko myös pillitti ja johan lensi koiraspyy meidän nenäedestä uran poikki, suuria metsästäjiämme kohti ja laskeutui kuulemma lähipuuhun. Kaskella vaan oli taas jotain omaa kivaa eikä se huomannut koko lintua, pyh. Mutta haku oli kivannäköistä, irtaantui mukavasti ja oli ekaa kertaa minuutteja lenkillään. Aateltiin että kai se on löytänyt jonkun muhevan peuranpaskan ja on jumittunut siihen nautiskelemaan ja hajustamaan itseään, mutta ei, kohtahan tuo pelmahti omana valkoisena itsenään kieli vyönalla moikkaamaan ja haukkaamaan namin. Jes! :) Peurojen perään se kyllä singahti kerran kun joku lauma edestämme tömisteli, mutta tuli kutsusta pois, jes sillekin! :)

Kun päästiin metsästä pois, hengailtiin siinä anoppilan pihassa ja Kulolle tosiaan heiteltiin vähän palloa. Kaski vietti lopunaikaa peuranpään kimpussa, tuossa ylläolevassa kuvassa mokoma pää on vielä aika kokonainen, loppujen lopuksi siitä taisi jäädä Moskulle vain puolet. Kivoja kavereita kun tulevan ja syövät hänen eväänsä, mahtoi tuumia Mosku. Saa nähdä paljonko Kaski ripuloi ensiyönä tai huomenna päivällä, sen verran se siitä kuitenkin vetäisi että voi olla masu kovilla, tai siis löysillä. Nojoo, kai se tässä nähdään. :D

Huomenna Mikko meinasi että lähtevät Kaskinöösin kanssa aamusta katselemaan samaan metsään olisiko vaikka teeriä paikalla. Jos heräävät.. :D

Tampereen pentunäyttely

Jeps, käytiin debytoimassa Tampereella, Kaupin vinttikoiraradalla pidetyssä pentunäyttelyssä.

Matka autolta näyttelypaikalle oli mielenkiintoinen, Kasken pitäessä selkäkarvansa niskasta hännäntyveen saakka täysin pystyssä, kuin karppi. Muut koirat täytyi pystykorvamaiseen tapaan haukkua ja ensimmäisen kolme varttia autosta päästyään tuo taisikin lähinnä haukkua. Kasken kasvattaja, Elina, tuli myös seuraamaan Kasken debyyttiä, ja kohtaaminen oli aika liikuttava, kun Kaski ensin varovaisesti nuuhkaisi kättä että kukas tässä, ja kun tunnisti niin hyppäsi suin päin pusuttamaan naamaa. :D Tämä oli siis toinen kerta kun Kaski tapasi Elinaa luovutusiän jälkeen. Hyvin nuo koirat muistaa. :)

Kaski oli kumman reipas kehän tuntumassa istuskellessamme, ja vieressä oleskelevan 8kk porokoirapojan kanssa rupesi peräti leikkiin, oltiin ihan ymmyrkäisinä, kun tätä ennen Kaski ei todellakaan ole leikkinyt yhdenkään vieraan koiran kanssa. Arveltiin että porkkari muistutti erehdyttävästi Kuloa, että kakara uskalsi vähän painiskella. :) Seisominen meni hienosti kehän laidalla ja yksi pätkä liikkumistakin otettiin, ihan hyvin.

Mutta sitten kehässä.. Liikkuminen meni ihan hyvin, kyllähän tuo vähän poukkoili ja vaihtoi puolta, mutta se meni silti paremmin kuin odotin. Mutta seisomisesta ei tullut yhtään mitään ja tuomaria arasteli niin kovasti että hyvä kun saatiin kivekset tunnusteltua ja silloinkin mun piti väkisin pitää sitä pystyssä ettei istuisi. :/ Ei siis saatu KP:ta, mutta oli luonnollisesti luokkansa ykkönen, ainoa pohjis kun oli.. :D Arvostelu kuului seuraavanlaisesti, tuomarina Saara Sampakoski:
"Tänään kovin ilmavan vaikutelman antava urospentu. Pää saa vielä kehittyä. Vielä kovin kapea rinta ja kyynärpäät ajoittain rungon alla. Oikea-asentoiset raajat. Hyvät sivuliikkeet, edestä kovin kapea. Hyvä turkki ja häntä. Hieman ujosteleva luonne." Rodunomainen lähestyttäessä.

Kiva päivä silti oli ja hyvä fiilis jäi sekä ihmisille, että koiralle, näin uskoisin. Lisään kuvia hiukan myöhemmin, kun saan ne koneelle. :)

Syksyä pukkaa.

Joo-o, kylhän minä sen tiesin että jaksan kaksi-kolme kertaa kirjoitella meidän kuulumisista ja sitten mokoma blogi unohtuu kokonaan.. :D

Mutta juu, Kaski on iso poika jo, sisäsiistikin jo melkein, yöllä tekee välillä paperille jos iskee kova hätä. Kulon kanssa ovat kuin paita ja peppu, vähän liikaakin Kaski tuntunut kiintyneen Kuloon ja nyt onkin jonkunmoiset vieroitukset käynnissä. Etenkin metsällä se on ongelma kun hakisi turvaa Kulosta, mutta kun mukana on ainoastaan isäntä niin ei uskalla irtaantua kovinkaan pitkälle. Mutta tässäkin on edistytty. Pudotuksia ei olla saatu, kun ei tuo hauku, muutaman kerran on haukkunut rastaita, mutta ei riistalintuja, vaikka niitäkin on näkynyt. Ei se mitään, hissukseen edetään.

Viikolla käytiin Tampereella koirien kanssa lenkkeilemässä kera Millan ja Trixie-koiran. Kaski ei oikein ole tajunnut vieraita koiria, vaan haukkuu epävarmuuttaan eikä anna toisen haistella, saatika että menisi itse haistelemaan. Moskun ja Kulon kanssa leikkii ja peuhaa ihan vapautuneesti, mutta toiset koirat ovat liian jänniä. Hihnakäyttäytyminen on vähän pyllystä, kun tuppaa juoksemaan aina lenkeillä vapaana, ja hihnailu on vähän jäänyt. Mutta ei se sentään jumita, mutta saattaa säntäillä vähän mihin suuntaan sattuu ja itse oon välillä vähän solmussa molempien hihnojen kanssa. Kaupunkiympäristö noin yleisesti ei juuri Kaskea jännättänyt, reippaasti poika kulki häntä ja pää pystyssä. Autoistahan tuo ei välitä mitään, mutta alkuunsa täytyi muita ihmisiä ja etenkin koiria vähän muistuttaa että pieni pohjispoika is in the city, pystykorvamaiseen tyyliin haukkumalla minkä keuhkoistaan irti sai. Mutta alun jälkeen ei tarvinnut enää sitäkään tehdä, paitsi jos vieras koirakko sattui samalle kadulle. Kulo oli luonnollisesti onnessaan kun pääsi lenkin lisäksi koirapuistoon juoksemaan ja painimaan Trixien kanssa, Kaski pysytteli jaloissani hihnassa edellisen päivän puistoilusattumuksen vuoksi.

Katsotaan jos jaksan päivitellä tästälähin vähän ahkerammin... :B

Metsäilyä

Käväistiin tuossa kotinurkalla metsässä tsekkaamassa yksi sääksenpesä ja koirat toki mukana. Kun pitelee menohaluista 13 kiloista koiraa kivikkoisessa ja epätasaisessa maastossa, niin sitä alkaa toivoa että olisi ottanut paimenkoiran metsästyskoiran sijaan; olisi niin paljon helpompaa kun koira kulkisi vapaana siinä lähellä, kuin että saa roikkua narunjatkeena samalla kun koira kiskoo minkä kerkeää. Onneksi Kaski pysyy vielä irti, mutta kohta nekin ajat ovat ohi..

Tuntui molemmilla olevan kivaa, vaikka joka päivä metsässä (eri metsässä tosin) käydään lenkkeilemässä. Kun parkeerattiin hetkeksi huilimaan sääksipuun juurelle (ei pesinyt tänä vuonna), Kulo alkoi heti turpeennoston ja armottoman kierimisen. Ja pieni otti mallia. Ohessa kuva siitä, miltä näyttää pikku-pohjis moisessa hommassa.

Mustikoitakin oli jonkun verran ja joku oli niitä poimimassakin, mutta suurinosa oli vielä sellaisia raa'ahkoja, viikko vielä niin olisivat hyviä. Koirille ei tälläkertaa mustikat maistuneet, tai eivät niitä vain hokasseet, viime kesänä Kulo veti niitä suoraa varvusta kuin karhu ikään.

Nyt lattialla retkottaa kaksi väsynyttä koiruutta, vaikka ei pitkä metsäreissu ollutkaan. Pennulle tietysti oli rasittava, ja kai Kulokin itsensä väsytti sillä vetämisellä.. Kohta lähdetään varmaan kyläilemään anoppilassa ja siellä tiedossa riehumista Mosku-mäykyn kanssa. Katsoo josko illemmalla kävisi vielä kaupungissakin ihmettelemässä. 

 

Haaste.

Ida ja Pipsa haastoivat tällaiseen valokuvajuttuun ja toki siihen täytyi tarttua.
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Vähän täytyi kiertää sääntöjä, kun kansiot eivät ole mitenkään kauhean nätisti ja selkeästi koneella, mutta tällainen olisi kuva:

Tässä viimevuoden elokuulta koirapuistokuva, Jäpillä ikää n. 8,5 kk. Tähtinä tietenkin Kulo ja kaverinsa australianpaimenkoira Reino. Kivaa oli, ja kuten tässäkin näkyy, vauhti oli välillä hirmuinen. Ei paras kuva näistä kaveruksista, kansiossa olisi ollut kivoja painikuviakin, mutta jääkööt ne sinne homehtumaan, mitä niitä tässä julkaisemaan. :)

Koirapuistoilut ovat olleet nyt jo tovin vähän vähemmällä, toki pennun takia ettei Kulo tuo siihen mitään tautia puistosta, mutta myös sen vuoksi että Kulolla on hyvin ärsyttävä tapa nylkyttää muita puistossa olevia koiria. Kaikki aika menee siihen ja mulla hermo koiran repimiseen toisten selästä.
Viimeaikoina Kulo on joutunut myös muutamaan tappeluun ilman omaa syytään (näyttää selkeästi lepyttelyeleitä kun toinen tulee tuijottamaan ja ärhentelemään), niin mua ei huvita enää lähteä viemään tuota kenenkään maalitauluksi ja nyrkkeilysäkiksi. Ja se dreeverinomistajamummo voisi lakata käymästä puistoissa mokoman pipipääpiskin kanssa..

En nyt haasta ketään, mutta jos joku tämän tästä bongaa niin saa haastaa itse itsensä jos kiinnostusta löytyy. :D

Uusi ystävä.

Tänään käytiin tutustumassa anoppilan väkeen. Ja väkeähän riitti, kun Mikon sisko perheineen tuli käymään samaan aikaan. Pienet lapset olivat Kasken mielestä kovin pelottavia, ja niille täytyi hiukan murista ja haukkua, ja tulla isin tai mamman jalkoihin turvaan. Aikuisetkin hiukan jännittivät, mutta loppujen lopuksi Kaski oli aika välinpitämätön aikuisten suhteen. Kulo taas olisi mielellään ollut huomion keskipiste, kun nyt kaiken huomion saivat Kaski ja Mikon pikkuveljen karkeakarvainen mäyräkoiralapsi, joka on Kaskea viisi päivää vanhempi.



Mäyris Mosku ja Kaski löysivät aika nopeasti toisensa, vaikka ensin hiukan jännättiin puolin ja toisin. Pian ne jo painivat kuin parhaat kaverukset. Välillä leikki meni aika rajuksi ja sitten muristiin, mutta pääasiassa leikkivät kauniisti. Välillä iski väsy ja ulkona nukkuivat yhteen otteeseen kylki kyljessä.

Kaski ja Kulo ovat löytäneet jonkunlaisen yhteisen sävelen, eikä Kaski ainakaan enää varo Kuloa, päin vastoin. Leikkiessä käy surutta päälle ja komentaa jos ei lelu irtoa mustan paholaisen suusta. Kuloa tuntuu ärsyttävän ettei se ole enää perheen ainoa lellivauva, ja välillä ärhentelee Kaskelle milloin mistäkin, yleisimmin silloin jos Kaski erehtyy koskemaan Jäpin häntään. Mutta eiköhän se siitä, kun Kulokin tajuaa ettei pentu ole lähdössä mihinkään vaan kuuluu nyt perheeseen.

Napero komentaa.

Kaski on ollut nyt kotona 17 tuntia ja tuntuu kotiutuneen jo hyvin. Paikat on tutkittu moneen kertaan ja pissapaikatkin ovat löytyneet. Kauniisti tekee paperille, vaikka mattojakin on muutama lattialla. Ainakin toistaiseksi matot ovat säästyneet, mutta ei se niin haittaa vaikka likaantuisivatkin, ne voi aina pestä.

Kulon kanssa paraikaa järsivät vierekkäin siannahkarulliaan, että hyvin tuntuvat tottuneen toisiinsa. Kulo on edelleen leikeissään turhan päällekäyvä ja sitä pitää rajoittaa, mutta muuten kaikki on sujunut vallan hyvin. Kaski on tottunut kasvattajalla käyttämään ääntään ja se on Kulon mielestä äärimmäisen hämmentävää. Kulo kun on kotona hyvin hiljainen, eikä hauku kuin peurat ja oravat, niin äänekäs pohjislapsi on jotakin aivan uutta. Etenkin kun pieni komentaa Kuloa! Kulolla oli lelu suussa ja Kaski olisi sen toki itselleen halunnut, niin täytyi hiukan ääntää ja sekös Kuloa hämmensi. Katsoi korvat sivuilla lerppuen minua kuin kysyen että 'Äiti mitä tuo kakara tekee? Mitä se metelöi? Hiljennä se, pliis.'  Myös leikkiessään Kaski haukkuu paljon, kun taas Kulo on aina hiljaa kuin hauta. Ehkä Kaski oppisi, että kotona ollaan hiljaa ja vasta metsässä haukutaan, jos se sattuu yhtään imemään vaikutteita Kulosta. Tai sitten käykin toisinpäin ja Kulo alkaa haukkua enemmän, saas nähdä.

Kaski on kotona!

Tässä on kulunut jonkun aikaa, kun viimeksi olen kirjoitellut. Tässä välissä kävimme pentuja vielä katsomassakin kerran ennen kuin saisimme lapsen kotiin.

Mutta nyt Kaski on kuin onkin viimein kotona! Automatkalla vähän itkettiin ja ikävöitiin sisaruksia, mutta pääosan matkasta poika torkkui sylissäni. Pahoinvointia ilmeni vasta kun oltiin päästy kotipihaan ja autosta ulos; eväät pullahtivat pihanurmelle. Parempi niin kuin minun syliini. :)

Tutustuminen Kuloon oli alkuunsa hurjan jännittävää, eikä vähäisimpänä syynä se että Kulo oli turhan innoissaan uudesta tulokaasta ja oli hiukan päällekäyvä ja sekös pelotti Kaskea hurjasti. Kulo tuntuu luulevan Kaskea uudeksi lelukseen, yrittää nenällä tökkiä samanlailla kuin vinkulelujaan, josko siitä lähtisi vaikka joku kiva ääni. Ja lähteehän siitä aina välillä. Kaski on kyllä kovasti kiinnostunut Kulosta, kulkee sen perässä kun se liikkuu talossa ja näin, mutta silti täytyy vähän jännittää moista mustaa möykkyä.

Yö sujui kohtuullisen hyvin, alkuyöstä Kaski vähän vaelteli Kulon perässä, mutta rauhoittui viimein sängyn viereen alustalleen. Kulo taisi olla hämmentyneempi kaikesta kuin pikkuveljensä, koska ei päässytkään enää sänkyyn nukkumaan, kuten ennen. Olin niin väsynyt, etten edes oikein noteerannut mitä yöllä tapahtui, uni tuli aika nopeasti kun sänkyyn vain pääsi. Jätin Mikon valvomaan pennun kanssa, olenpas ilkeä. Noei, kaipa Mikkokin nukuttua sai, ainakin aamusta.


Pihalla Kaski tuntuu viihtyvän paljon, kun tullaan sisälle että nukkuisi hetken, niin tämä pyytää takaisin ulos. Mikäs siinä, onhan siellä hieno ilma eikä vielä liian kuumakaan, kun aamu on. Siis pihalle, mars!

Haaveilua

Kun pennun tuloon on liki tasan kaksi viikkoa, lienee vielä turhan aikaista haaveilla menestyksekkäästä näyttely- ja haukkukoeurasta, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Muotovalious on ensimmäinen tavoite, jonka toivottavasti saavutamme, toinen tavoite on pääsy kisaamaan nopealla tahdilla linnunhaukkukokeissa voittaja-luokkaan ja sitä kautta päästä osallistumaan esimerkiksi Metsopoika-kilpailuun oman Metsopoikamme kanssa.

Mutta nähtäväksi jää kuinka nämä haaveet toteutuvat, esimerkiksi entä jos toinen kives ei laskeudu? Entä jos ruumiiseen tulee liikaa pilkutusta? Entä jos koira on liian lyhytpinnainen, herkkähaukkuinen tai 'ohimerkkaaja'? Entä jos se jää auton alle parikuisena? Koska olen kaiken haaveiluni keskellä ikuinen pessimisti, niin toki nämä kauhukuvatkin täytyy käydä mielessään läpi. Toivottavasti niistä mikään ei toteudu ja Kaskesta tulee mitä hienoin koira ja niin meille kuin kasvattajillekin suuri ylpeyden aihe. Siihen pyritään. :)

Vieraita

Tänään meillä kävi vieraita - tai no palotarkastaja, mutta koiralle vieras kuitenkin. Täytyi toki Kulon vähän haukkua ovella, mutta innoissaan olisi mennyt haistelemaan ja pussaamaan, kuten aina kaikkia. En tosin viitsinyt päästää kun tarkastaja näytti sen verran nyrpeältä ja ennakkoluuloiselta Kuloa kohtaan. Ymmärtäähän sen toisaalta, kun moisessa ammatissa käy monissa taloissa joissa on koira, eikä koskaan tiedä tuleeko se päälle vai ei. Meillä käy niin harvoin ketään vieraita, että koira oli ihan täpinöissään ja taisi harmistua kun joutui pihalle siksi aikaa, kun tarkastaja kierteli sisällä.

Kun tarkastaja oli lähdössä, koitin ulkona sanoa, että Kulo on ihan kiltti tapaus, niin vastaukseksi tuli: "Niinhän ne aina sanoo." Niin kai, Kulo vielä hyppäsi miestä vasten ennen kuin kerkesin naruun kiinni ja sit meikäläistä hävetti hieman.. Noh, mie tiedän että toinen on vain innoissaan, eikä millään tappomeiningillä, niin pitäisi riittää tarkastajasedällekin.

Pentuja mennään katsomaan vielä uudestaan helatorstaina, näin sovittiin kasvattajan kanssa. Mahtavaa, ei ihan koko aikaa tarvitse vain tyytyä kuvienkatseluun, onhan tässä vielä reilut kolme viikkoa kuitenkin odottamista kunnes saa palleron kotiin.

Pennun odotusta

Kaski-lapsihan kotiutuu meille Vuontisrovan kennelistä kesäkuun puolella, 11. tahi 12. päivä, näin puhuimme kasvattajan kanssa. En tiedä millä pysyn nahoissani siihen saakka! Kävimme perjantaina 20. pvä katsomassa lapsosia ja ai että olivatkin suloisia palleroita! Narttupentu, "Riekko", tuli ensimmäisenä, melkein kuin emännän elkein, tervehtimään perässään "Metso", eli kaski. Mietiskeleväinen "Teeri"-poika uskaltautui vasta myöhemmin tervehtimään. Ihastuimme Mikon kanssa molemmat Metso-poikaan, jota jatkossa kutsumme Kaskeksi. Nimihän oli päätetty jo liki ennen pentujen syntymistä, se vain tuntui sopivalta pohjikselle kuin pohjikselle. Ja sopii vielä toisen koiramme, Kulon, nimen kanssa mukavasti yhteen. Kulo ja Kaski.

Emä, Lady, oli hyvin hurmaava lempeine olemuksineen ja syliinänkeämisineen. Voiko parempaa emokoiraa ollakaan? 

Isä Hupi on kuulemma saavuttamassa kaksioisvalion arvon, mikä parantaa entisestään pentueen statusta. Huippukoiria tulollaan, ja meille on tulossa niistä yksi! Olen ollut ihan pirun innoissani tästä yhdistelmästä siitä saakka kun sen netistä bongasin, ja mikä onni, että yksi näiden koirien jälkeläisistä on suuntaamassa meidän perheeseemme.

Tulevan pennun, Kasken, kanssa alamme harrastaa verijälkeä kuten Kulonkin kanssa, metsästystä ja näyttelyitä. Metsästyksessä painotumme varmaankin lintuihin ja näätään, sillä hirvikoiria seurassa riittää kyllä, ja pohjis lienee parhaimmillaan linnustuksessa.

Vielä kolme viikkoa odotusta ja pentu on kotona! Tänä aikana todennäköisesti kirjoitan odottamisen tuskasta ja Kulosta. Kun Kaski kotiutuu, tullaan näkemään niin paljon hehkutusta, ettei tosikaan. :D

Blogi auki.

Hoho, ensimmäinen koiriini keskittynyt blogi on nähnyt päivänvalon. Tänne päivitän kuulumisia, kirsukkaiden touhuja ja saavutuksia ynnä muuta. Saa nähdä kuinka kauan jaksan tätä ahkerasti päivittää, olen vähän sellainen että tuppaa unohtumaan. Mutta, toivotaan että pitkään. :)