Käväistiin tuossa kotinurkalla metsässä tsekkaamassa yksi sääksenpesä ja koirat toki mukana. Kun pitelee menohaluista 13 kiloista koiraa kivikkoisessa ja epätasaisessa maastossa, niin sitä alkaa toivoa että olisi ottanut paimenkoiran metsästyskoiran sijaan; olisi niin paljon helpompaa kun koira kulkisi vapaana siinä lähellä, kuin että saa roikkua narunjatkeena samalla kun koira kiskoo minkä kerkeää. Onneksi Kaski pysyy vielä irti, mutta kohta nekin ajat ovat ohi..Tuntui molemmilla olevan kivaa, vaikka joka päivä metsässä (eri metsässä tosin) käydään lenkkeilemässä. Kun parkeerattiin hetkeksi huilimaan sääksipuun juurelle (ei pesinyt tänä vuonna), Kulo alkoi heti turpeennoston ja armottoman kierimisen. Ja pieni otti mallia. Ohessa kuva siitä, miltä näyttää pikku-pohjis moisessa hommassa.
Mustikoitakin oli jonkun verran ja joku oli niitä poimimassakin, mutta suurinosa oli vielä sellaisia raa'ahkoja, viikko vielä niin olisivat hyviä. Koirille ei tälläkertaa mustikat maistuneet, tai eivät niitä vain hokasseet, viime kesänä Kulo veti niitä suoraa varvusta kuin karhu ikään.
