Kuurnaset

 Tänään käytiin Mikon ja ystävämme Harrin kanssa Tampereella kuvausreissulla tarkoituksena etsiä kohteeksi lähinnä taviokuurnia ja mahdollisesti myös tilhiä ja rastaita. Kyllähän niitä kuurnia löytyi useammastakin paikasta, mutta olosuhteet olivat paikoin vähän kehnot: linnut liian korkealla pihlajissa, kuvaaminen suoraa taivasta vasten ja toki haittasi myös yleinen oma kädettömyyteni saada kamerasta asetuksia kivoiksi.

Huomattavasti ovat kuurnamassat pienentyneet siitä mitä ne ovat syksymmällä olleet. Tyhjiksi kalutuista pihlajistakin voinee päätellä, etteivät nämäkään kuurnat välttämättä nurkilla enää kovin pitkään viihdy.

Reissun jälkeen käytiin Verkkokaupasta nappaamassa mulle kamerareppu, kun ei sellaista entuudestaan vielä ole ollut. Lowepron Flipside 300 tuntui vaihtoehdoista parhaalta eikä ollut hinnallakaan pilattu, joten moinen sieltä tarttui mukaan. Postin kautta odotellaan uv-filtteriä Sigmaan ja Benron DJ-90 tilttipäätä, Benron monopodin kaveriksi. Tänä vuonna onkin 'sijoitettu' paljon rahaa kuvausvehkeisiin, ei pitäisi kuvien laatu jäädä ainakaan kalustosta kiinni! Jos ei onnistu niin voi kattoa vain peiliin. :)

Kotimatkalla piti poiketa vielä Lempäälän Herralankoskelle kurkkaamassa koskikaroja, mutta oli sen verran porukkaa paikalla (kalastajia kaiketi), että jätettiin toiselle kertaa. Vajaa viikko sitten käytiin Mikon kanssa siellä myös kurkkimassa ja vähän kuvailemassa, mutta minua ei kuvien laatu miellyttänyt, joten kokeillaan väsäillä uutta karareissua myöhemmin. Josko nyt esille muutama semi-ok ruutu tuolta edelliseltä reissulta..

 Ai, ja hyvää uutta vuotta!

Tilhiä

Aloitetaan 'uusi' Pöllömafia-blogi tämmöisellä tilhipäivityksellä. Tilhiä ja taviokuurnia on tässä pari viimeistä päivää käyty ohimennen kurkkimassa Nokian keskustassa ja asuinalueilla, eikä mitään ole näkynyt. Tänään kun käytiin ennen anoppilaan-, ja joulunviettoonlähtöä kaupassa hakemassa ulkotulia, oli kaupan pihassa sitten ihan mukava parvi tilhiä. Onneksi otin pidemmän putken mukaan, kun ensin ajattelin etten tarvitse sitä jos kuvailen vain sisällä jotakin pientä. Jatke oli kyllä kotona, mutta tilhelöiset päästivät niin lähelle muutenkin, ettei sitä olisi edes tarvinnut. Ei muuta kuin auto parven ruokailupaikan viereen, ikkuna alas ja kuvaamaan! Mm. tällaisia sain aikaiseksi..

 

Kaksi kovaa Koota goes Pöllömafia.

Blogin luonne tuleepi vähän muuttumaan tässä vuodenvaihteessa ja samalla myös nimi vaihtuu. Ei tästä oikein ole aktiiviseksi koirablogiksi, koska ei myö tehdä mitään mistä tänne päivittelisi ja muutkin kuin kuvapostaukset olisivat ihan kivoja..

Joten, blogi tulee jatkossa kulkemaan nimellä Pöllömafia. Tarkoitus olisi jatkossa tarinoida koirajutusta, lintujutuista ja edellämainituihin liittyen valokuvaamisestakin. Jasiis, harrastamme avokkini kanssa lintujen rengastelua, joten lintujuttua tullee riittämään erityisesti kevään tultua.

Blogi tulee tämän osoitteen päälle ja osoite täten vaihtuu pollomafia.blogspot.com:iksi. Haluan kuitenkin säilyttää samassa paikassa nuo aiemmat koirajutut, joten siksi näin. :3

Talvinössi.

Joululahjaputken testailuja Kaskeen (=lyhkänen kuvapostaus), olkaa hyvät. :3

Mööps.

Kaipa se oli aika tehdä jotakin tuolle syksyiselle ulkoasulle ja muokata sitä hieman enemmän talviseksi.

Meille ei kuulu oikein mitään, perus möllöttämistähän tämä meidän elämä on, niin ei ole paljon bloggailtavaa. :D Kuvauskelitkin on niin synkeät, ettei ole kameraakaan tullut paljon ulkoilutettua eikä täten saa edes kuvapostauksia aikaiseksi. Josko jonkun joulupäivityksen saisi aikaiseksi ensiviikolla - ehkä.

Vähän yritettiin ottaa Kaskesta joulukorttikuvia tuossa joulukuun alussa.. Tonttukauluri oli hukassa ja oli pakko jotakin punaista tunkasta tuon koiran päälle niin kaulahuivi sai kelvata. :B

Lunta!

Lumet pois turkista painin jälkeen.

Niin, sieltähän se eilen satoi, ensilumi. Oli kiva viedä koirat ulos ja katsoa niiden reaktioita, kun viimevuonna pari ensimmäistä lumista viikkoa Kulo sekosi joka ulosmenokerta; ryntäili hihnassaan minkä kerkesi, kaiveli ja mussutti lunta ja hieroi itseään siihen ihan kohnotuksissaan. Tämänvuotinen reaktio oli aikatavalla hillitympi, kun alkuun kumpikaan ei tuntunut edes tajuavan että jotain muutosta olisi ulkona tapahtunut. Sitten Kaskella napsahti ja alkoi kauhea pentuhepulinkaltainen säntäileminen ja painimatseilu Kulon kanssa. Aikansa siinä riehuivat ja sitten oltiinkin jo taas sinut lumen kanssa eikä se jaksanut enää kiinnostaa. Sensijaan lumentulon lieveilmiöt kiinnostavat, kuten se että peuranjäljet tuntuvat olevan taas oikein superkiinnostavia, ja niitähän täällä riittää riesaksi asti. Röyhkeästi keskellä päivääkin peurat käyskentelevät tuossa etupihalla, mokomat. Ja käyvät linnunruokinta-automaateilla nuoleskelemassa siemeniä..

 Samalla kun eilen käytiin Mikon kanssa elokuvissa katsomassa uusinta Bondia, niin pyörähdettiin Nekalan Musti&Mirrissä hakemassa Kulolle uusi hihna. Entinen rasvanahkahihna oli jostakin mystisestä syystä murtunut eikä sitä uskalla enää käyttää; yksi nykäisy ja se voi mennä kokonaan poikki. Semmoisia riskejä ei viitsi ottaa kun tässä kotona on pakko lenkkeillä autoteillä niin ei ole kiva paikka hihnan pettää - etenkään kun Kärsä ei karkuun päästyään anna kiinni. Mukaan liikkeestä lähti siis 180 senttinen pyöreä, nahkainen hihna, ja lisäksi vielä uusi lelu ja Kaskelle testiin pötkö Maukas-sarjan naudan lihaista rasvaa.

 Tänään sitten perinteisenä viikonloppuohjelmana käytiin anoppilassa ja lumileikit jatkuivat sitten siellä. Kulolle varasin taas liinan mukaan niin pääsee vähän irrottelemaan. Ja kivastihan tuo ottaa kaiken tilapäisestä liikkumavapaudestaan irti. Käytiin lähinnä koluamassa anoppilan tuttuja rehupeltoja ympäri ja sitten ihmeteltiin miesväen puuhastelua ulkona. Lopuksi päästettiin Kaskikin vapaaksi ja tuli siinä muutamat kuvatkin sitten otettua.
Jos ihmettelette miksi osassa kuvia on ©-merkinnät ja osassa ei, se johtuu siitä että laittelen noita 'parempia' kuvia muuallekin ja silloin haluan niihin merkinnät laittaa. Huonommilla, vain blogiin tulevilla kuvilla ei ole niinkään merkitystä.. :D

Kärsä tykkää palloista.

Mosku ja Kaski.

Kaski sopisi vaikka Hurtan heijastinliivien mainoskuonoksi.

Pikainen puistovisiitti

Meidän oli sunnuntaina vähän tarkoitus lähteä Tampereen Pyynikille lenkkeilemään koko poppoo miästä myöten, mutta epävakaanoloisen sään ja muiden pikkujuttujen (mies karkasi heti aamusta metsään, noin niinkuin esimerkkinä pikkujutusta) vuoksi ei sitten lähdetty. Josko tälläviikolla sitten. Tai seuraavalla.

Käväistiin kuitenkin tänään Lempäälän pikkuisessa koirapuistossa, kun mulla oli asiaa apteekkiin ja tuumasin että olisi kiva käydä jätkien kanssa koiriksessa samalla pyörähtämässä, jos se on tyhjillään. Ja olihan se, ei siellä useinkaan ketään ole kun siitä ohikin ajaa. Pojat oli ihan mielissään päästessään lutkuttamaan pissoja, vaikka perkele minä en voi sitä toimintaa noilta sietää. Samalla nuo kuolaavat kuin vesikauhuiset opossumit, eikä se ole kaunista katseltavaa, kuten allaolevasta kuvasta näette Kasken taidonnäytteen; "Kato äiskä, jojo ja kupla samaan aikaan!"

 Kaski oli muutenkin vähän uivelona jatkuvasti, ei tuo ole mikään koirapuistokoira, ei vaikka puistossa ei muita koiria olisikaan. Poika luumuilee, pälyilee ja on kuin varpaillaan. Tällöin sillä on tällainen hakattu-piski-ilme:

Kyllähän nuo kaikelta nuuskimiselta ja lutkuttamiselta hieman ehtivät kirmaillakin. Pahoittelen seuraavan kuvan järkyttävää laatua. Pimeys+siitäjohtuva pitkä suljinaika ja korkea ISO-arvo+yleinen taitamattomuuteni ottaa liikekuvia=seuraava kuva. Seliseli. Anteeksi. Mutta on ne siis ainakin juosseet!

Lisäksi muutama randomiräpsy:

Kulo alkoi siinä sitten osoittaa sitkeällä vinkumisella, aidalla roikkuvien hihnojen haistelulla ja portilla pyörimisellä, että hän olisi nyt valmis jatkamaan matkaa puiston ulkopuolelle. Noh, ei noita kepit kiinnostaneet, eikä namit eikä toistensa kanssa riehuminen, niin pakkohan se oli pois lähteä. Käväistiin vielä viereisellä uimarannalla (hups) uittamassa tassuja ja juomassa. Oli ihan nättiä. :)

Hirveä ja heijastimia.

Jeps, se on syksy taas ja hirvenlihakarkelot koirilla. :D Meille ihmisille ei tänä vuonna hirveä tulekaan, kun Mikko ei osallistu tänävuonna jahteihin, mutta eipä edellisvuotistakaan lihaa juuri ole tuolta pakkasesta hävinnyt. Koirille Mikko haki jokin aika sitten porukoiltaan hirvijätteitä; lihaisia kylkiluita, selkärankaa ja mitähänkaikkea. Ja uuden reissun saa tehdä kohta, kun putkiluita olisi myös kiva saada pakkaseen.

Koirien ilmeet on niin mainiot aina kun niille raakoja luita antaa. Silmät kiiltää ja pullistuu päästä, etenkin Nöösillä. Melkein sitä pelkää että ne pullahtaa ulos päästä. Kaskella oli kauhea kiire hotkaista omansa, mutta Kärsä nautiskelee ja nuoleskelee aina rauhassa ensin omansa ja alkaa vasta sitten mutustella. Lopuksi siinä käy yleensä niin että Kaski on syönyt jo omansa ja tulee kärkkymään Kulon herkkuja ja vaatimaan niitä itselleen. Pari rähinää on tässä viimepäivinä ollut, mutta ei mitään vakavaa sentään - ikinä ei nuo ole tosissaan tapelleet, ja toivottavasti ei muutaman luun takia tarvi tapellakaan. Enemmän siinä on aina ääntä kuin mitään fyysistä, Kaski kun on 'kova suustaan' mitä moisiin tilanteisiin tulee.

Kaski keskittyy...

..ja Kulo pälyilee.

Ja myös syystä syksy, on heijastinliivit kaiveltu esiin ja otettu aktiivikäyttöön iltalenkeillä. Meillä ihmisväellä on toki myös liivit, mun on samaa väriä Kulon liivin ja Mikon samaa väriä Kasken liivin kanssa, ja otsalamput tietenkin päässä. Kun itse autoilen niin arvostan suuresti että porukka pitää hämärälläkin heijastinliivejä päällä, mikään yksittäinen killutin ei näy yhtään mihinkään. Joku varmaan häpeää käyttää moisia, mutta eipä minusta ainakaan ole häpeä tuolla teidenvarsilla näkyä jo pitkältä ja ehkäistä näin vaaratilanteita.
Minusta pojat on ihan supersöpöt kun niillä on nuo heijastinllivit päällä, ja vähän harmittaa kun noille ei muuten tarvi pukea mitään söpöjä vaatteita päälle. :D Jos vahingossa furminoisin Kärsän kaljuksi ja saisin laittaa sille vaaleanpunaisen villakerraston...

Näin nätisti me odotetaan ulospääsyä ihkuissa heijastinliiveissämme.

Ja tältä me näytetään ulkona.

Normisyksyä.

Kas, kuinka se blogin päivittäminen aina tuppaa jäämään.. Ja joka postauksen alussa tämä sama virsi. Köh. Meillon niin tylsä elämä, ettei tapahdu mitään niin ihmeellistä että siitä viitsisi mitään raapustella.

Tänään käytiin anoppilassa piipahtamassa. Ostin Kärsälle jokinaika sitten jälkiliinan, joka verijäljestelyn ulkopuolella suo pojalle 15metrin verran liikkumavapautta ja sitä hyödynnettiin jälleen. Ihan pienesti käytiin anoppilan takapihan pellolla kirmailemassa, mutta osasihan Kärsämies ottaa liikkumavapaudestaan ilon irti. Tuokin liina on liian lyhyt sen täysimittaisiin kirmailuihin ja kaahaushepuleihin, mutta on se ainakin alku. Josko tuosta saisi ihan tavan ja alkaisi reenailemaan taas luoksetuloa ja muuta mukavaa niin uskaltaisi päästää jätkää kaahailemaan joskus vielä irtikin. Tai ainakin niin että joku naru roikkuu perästä. Harmikseni kuvallinen anti jäi kaahailusessioista olemattomaksi, olisi saanut tallennettua hyviä ilmeitä kun jätkät painaa korvat litassa ja kielet poskella menemään. 8)

  

Ennenkuin suunnattiin takaisin kotiin, kävi Mikko Kasken kanssa pikkulenkin lintumettällä ja me lähdettiin Kulon kanssa autopaikalta ihan hihnailemaan jonkunmoinen lenkura.
Saatiin me 40 minuutin käpyttely siinä aikaiseksi rauhallista hiekkatietä pitkin ja hengailtiin sitten vielä tovi metsän puolella odotellessamme Mikkoa ja Kaskea. Kärsä löysi puolukoiden ihanuuden, kun ihan vain piruuttani sellaista sille kädestä ensin tarjosin. Sehän perhana maistui ja sen jälkeen herra veteli puolukoita suoraa varvuista. Mustikoita se on aiemmin kyllä mussuttanut, mutta puolukat olivat uusi tuttavuus.

Kasken linnustelu-ura alkaa pikkuhiljaa näyttää ihan hyvältä, vaikka oikeaa pudotusta ei edelleenkään ole saatu. Enimmäkseen se johtuu sopivien lintujen vähyydestä (pyitä kyllä on, mutta ne kun ei sitä haukkua kestä), ja nyt kun puista putosi vielä lehti niin jos jostain teeren onnistuu löytämään niin ne eivät kestä haukussa senkään vertaa. Ääntä tuo on kyllä ruvennut antamaan esmes tänään, puuhun jääneelle pyynhajulle, mikä on ihan hyvä juttu siihen nähden että Kaski on kuitenkin sellainen kireähaukkuinen tapaus.

Laitetaan vielä lopuksi kuvia tältä viikolta. :3

Amputaatiokrokon paluu.

Tänään Mikon ja Kasken peuhatessa lattialla, Kaskella oli kova hinku leikkiä isännän paidalla, repien ja pureskellen, joten muistuipas ihmisporukalle pehmokrokonkin olemassaolo mieleen. Niinpä herra grogodiili kaivettiin esiin olkkarin hyllystä, jossa se on odottanut toisenkin takajalkansa paikkausta. Vasen takajalka siltä on amputoitu jo aiemmin, nyt tarvi sama tehdä myös toiselle takajalalle. Krokoparka, enää kaksi jalkaa jäljellä, mahtaako olla kauan..

Jokatapauksessa, krokon paluustahan vasta riemu repesi, pojat sekosi täysin. :D

 Vauhtia piisasi, kun lapsen täytyi keskittyä sekä leikkimään että suojelemaan krokoa Kulolta

 Tämä ennen krokon jalan paikkausta, riekaleet roikkuvat vielä mukana. :D

 Kulon täytyi tyytyä imeskelemään luita, Nöösi omi krokon vallan.

 Tosin välillä krokosta käytiin taisteluitakin, jotka Nöösi yleensä voitti. Tässä esittelyssä omahyväinen voittajan hymy?

Anteeksi kuvien karmaiseva laatu, sisäkuvaukseen mulla ei oo kummoisia välineitä, ja pimeässä olkkarissa mustan ja valkoisen koiran yhtäaikainen kuvaaminen on aika haaste minulle. Etenkin kun ehtinyt juuri säädellä mitään, kun sitä yritti vain tallentaa tilanteet jollakinlailla. :D

Verijälkeä.

Eilen keskiviikkona tein tämän syksyn ensimmäisen verijäljen Kulolle. Viime vuonna Kulon jälkihommat vähän jäi, kun keskityttiin enemmän Kasken reenimiseen lintumetsälle, mutta nyt on enemmän aikaa taas keskittyä Kulon harrastuksiin. Pituutta eilisellä jäljellä oli reilu 50 m, jossa yksi makuu, muoto loivasti vasemmalle kaartuva ja paikka kaadettu heinäpelto anoppilassa. Tämä oli nyt semmoinen ensimmäinen testi kuinka Kulo pitkästä aikaa jäljestää, vaikka kyllä minä sen tiesin että innoissaanhan poika tästä touhusta on - pelkäsin alkuun että jopa liian innoissaan.

Jälki ehti vanheta vain kolmisen varttia, kun alkoi tihuttaa niin ajattelin että pakko se on mennä nyt jäljestämään ennenkuin vesisade pilaa koko homman. Tunnin vanhenemista olin muutenkin suunnitellut, mutta vartista nyt jäi vajaaksi. Ensikerralla sitten katsoo päivän niin että ei varmasti sada. Vein pojan jäljen alkuun ja osoitin lähdön. Kulo tarttui heti toimeen ja oli heti juonessa mukana, rauhallisen määrätietoisesti jätkä haisteli lähdön ja lähti sitten etenemään suhteellisen rauhallisesti (ts. vetämättä) nenä maassa jälkeä eteenpäin. Makaukselle se tuli suoraa jälkeä pitkin ja merkkasi makuun pysähtymällä ja haistelemalla sitä. Siitä matka jatkui vasemmalle kaartuen, ja Kulo meni jäljestä n. 10m yli suoraan, oletan että tuulella on osuutensa asiaan, kun jälki ei ehtinyt asettua kuin sen lyhyen hetken. Hetken jälki oli hukassa, mutta sitten Kulo palasi takaisin jäljelle ja todennäköisesti haistoi siinäkohtaa kaadon jo ilmasta. Siitä edettiin loppujälki tarkasti kaadolle ja jätkä vetäisi palkkiot napaansa ja vaikutti vallan tyytyväiseltä itseensä.

Palkaksi jäljen päähän kaadolle vein vain kinkkua, kun mitään sen hehkeämpää palkkaa ei ollut saatavissa, enkä viitsinyt jotakin viimevuotista ulkona mädäntynyttä sorkkaa sinne viedä, Kärsähän olisi haistanut sen jo lähdöstä. :D Kulolle tuo palkka on viimejälkien perusteella vain sivuseikka, se itse puuhaaminen tuntuu palkkaavan sitä eniten. Mukava että pojalle on löytynyt sellainen 'Kulonnäköinen' harrastus, riistaverinen otus kun on, mutta paukkuarkuutensa vuoksi ei metsästykseen soveltuisi, eikä sitä toko tai muut sellaiset oikein jaksa motivoida. Kotona sisällä sillointällöin reenatut sivut ja seuraamiset muutaman toiston verran menevät kunhan palkka on tarpeeksi herkullinen, mutta epäilen kuinka sen kiinnostus pysyisi yllä jos ihan jollekin kurssille mentäisi. Pentukurssillakaan silloin aikakaan ei tullut mistään mitään kun Kulon nenä vei haistelemaan toisia koiria ja puskia, kotona me sitten aina harjoiteltiin tunnilla käsitellyt asiat. Mutta tämä verijälki on vallan sopiva harrastus niin koiralle kuin minullekin, kun itselläni ei ole metsästyskorttiakaan. Koira saa käyttää nenäänsä siihen mihin se on luotu, ja minä saan sen ilon, kun katson koiraa tekemässä sitä mistä se nauttii. Seuraavan jäljen kuitenkin anna ehdottomasti vanheta useamman tunnin ja siitä tulee huomattavasti pidempi, kun tuntuu tuo poika nämä jälkihommat handlaavan niin hyvin.


Kasken GPS-panta palautui eilen Garminilta, tai uudenhan ne sieltä lähettivät. Panta oli niin vanha ettei sen käyttöön saa enää Viestintävirastolta lupaa, joten se oli uusittava. Meni Garminin takuuhuollon kautta, eikä edes maksanut mitään. Mukava juttu. Pääsee pohjispoikakin taas metsäreenimään linnustuskautta varten, syyskuussa lähtevät sitten Mikon kanssa Haapavedelle (tai Haapajärvelle, en muista kumpi. :D) katsomaan josko sieltä lintuhaukkuja ja se odotettu ensimmäinen pudotuskin irtoaisi.

Kasken viimeiset junnuilut.

Eilen käytiin näytelmöimässä Kaskea Ikaalisten ryhmänäyttelyssä Esko Nummijärvelle. Ilma oli tukahduttavan kuuma, eikä automatka ollut pienelle pohjikselle kovinkaan mukava, pidätteli oksennusta melkein koko matkan ja muutama kilometri ennen näyttelypaikkaa pulautti sen sitten jalkoihini (matkustetaan siis avolavamaasturilla, niin koiran tällähaavaa pakko olla sylissäni/jaloissani). Kaski-parka oli ihan nääntynyt, aamulla ei ollut syönyt edes mitään ja kuumuus ja oksuilu vielä pahensivat asiaa.

Perillä ei sitten vesikään maistunut kun oli liian jännää. Pysyi sentään hiljaa, aiemmista räksytyskonserteista näytsipaikoilla ei alkuun ollut tietoakaan. Kun olin käynyt tarkistuttamassa pojan rokotukset Mikon ja Kasken odotellessa vielä autolla, lähdettiin yhdessä pyörähtämään näyttelypaikka ympäri ja etsimässä meidän kehä. Kehän löydyttyä otettiin Kasken kanssa muutama ravausharjoitus, mutta se meni niin hyvin että ei sitä sen enempää tarvinnut reenailla. Tiedossa kuitenkin olisi kehässä runsasta ravausta niin ei lasta viitsinyt vallan näännyttää alkuunsa.

Asettauduttiin kehälaidalle odottelemaan vuoroamme. Siinä Kaski vähän piipahteli ja haukkui vieressä olevalle harmaalle ja muille ohikulkeville. Siinä tuli myös napsaistua Nöysistä seisotuskuva Mikon 'handlaamana'. Kehässä Kaski esiintyi kauniisti ja tuomari otettiin vastaan onnesta päätämyöten olevin korvin ja hännänväpätyksin. Tuomarikin herkesi lapselle lepertelemään ja kehumaan luonnetta. Hampaat katsoi, mutta pallit kopeloin pyynnöstä itse, eikä tuomari mitannut Kaskea lainkaan. Kuten tiedossa oli, saatiin ravata paljon, mikä on ihan hyvä sillä Kaski on parempi liikkumisessa kuin seisomisessa. Kauniisti junnumies liikkui, minä sensijaan aloin nääntyä juoksemiseen kun oli niin tuhottoman kuuma. :D

Tulokseksi Kaski sai JUN EH JUK 1, kolmesta junnu-uroksesta. Olen hyvin tyytyväinen tulokseen ja erityisesti Kasken esiintymiseen. Enää tuskin tarvii huolehtia siitä miten tuo käyttäytyy kehässä, on tuo todistanut että hän osaa olla hyvin kauniisti ja edukseen. Seisomista tulisi kyllä treenata, mutta sekin on vain minusta kiinni, minkäs laiskimus itselleen mahtaa. :P

Arvostelu näyttää tältä:
Rotutyyppi erittäin hyvä. Lyhytrunkoinen, vähän korkeajalkainen uros. Oikeamuot. pää. Tumma naamamaski. Hyvä selkä ja häntä ja raajat. Makaava hyvä karvapeite. Värityksessä voisi olla laikkuja vähän enemmän. JUN EH JUK 1

Kuvia muista pohjiksista löytyy täältä:  http://annikarossi.kuvat.fi/kuvat/Koiratapahtumat+ja+-miitit/Ikaalinen+ryhm%C3%A4n%C3%A4yttely+18.08.2012/

Oli mukava päivä eilen, tänään Kangasalle LINT-koetuomarikurssille. Kasken metsäreenit aloitellaan paremmin heti kun ilmat vähän jäähtyy, tuolla helteessä viitsi koiraa juoksutella. Josko ekoihin haukkukokeisiinkin uskaltauduttais vielä tämän kauden aikana, kuka tietää..