Koirapuistojen sankarit

Viikonloppu oli tavallisesta poiketen aika Petsie-miittipitoinen.

Lauantaina käytiin ensin Kasken kanssa Lempäälässä. Porukkaa oli huikeat kolme ihmistä ja kaksi koiraa. Mutta hei, saatii se miitti silläkin kokoonpanolla ja vieläpä ihan mukava sellainen. Paikkana toimi Lempäälän huikean valtaisa (not) koirapuisto, johon hurautettiin Kasken kanssa kahdeksitoista. Alkuun ajattelin että en mene Kasken kanssa puistoon ollenkaan, vaan katson josko joku miittaajista lähtisi ihan remmilenkille, mutta kun osanottajalista kuivahti niin pieneksi niin tuumasin että no paskat, kai sitä on pakko kokeilla puistoilua. Varauduin siihen että Kaski haukkuu, mölisee ja pärrää, mutta autosta päästyään se oli ihan hiljaa, riensi vain aidan viereen haistelemaan ja ynisemään että tutustumaan pitäisi päästä. Koirakaveri puistossa oli käppänätyttö Lahja ja se kävikin vallan hienosti Kaskelle ja emännällekin. Kaski kun ei juuri vieraiden koirien kanssa ole päässyt leikkimään, niin on ihan hyvä aloittaa kiltillä, Kaskea pienikokoisemmalla tyttökoiralla. :)

Pidin Kasken ensin hihnassa, ihan varmuuden vuoksi kun en tiennyt miten se tulee reagoimaan, mutta vallan kiltisti, jopa arasti tuo oli ja alkuun pelkäsikin Lahjaa. Lopulta uskalsin päästää tuon hihnasta, kun ei tuo nyt ainakaan riehumaan rupeaisi, se oli selvä. :D Hihnan irrottua valjaista poika paineli kuin vanha tekijä haistelemaan ja kiertelemään piskuista koirapuistoa, vaikka ajattelin että kai se nyhjöttää kinttuni vieressä lopunaikaa. Ehei, reippaasti tuo kierteli puistoa, haisteli korsia ja puskia suu vaahdossa, merkkaili _paljon_ ja kävi välillä nuuhkimassa Lahjaa. Ottivathan nuo sitten muutamaan kertaan ihan kunnon juoksurunditkin siinä, ettei vallan lahnailuhaisteluksi mennyt.

Muutaman kerran Kaski yritti Lahjan selkään, mutta uskoi kyllä niin Lahjan omaa, kuin minunkin kieltoani ja jätti moiset hommat kokonaan. Se olikin mukava yllätys, että tuohon koiraan saa peräti jotain kontaktiakin, Kulo sensijaan ei tunnu kuuntelevan yhtään mitään, etenkään kun on joku tyttö kiikarissa.

Joku reipas tunti siinä viihdyttiin, mutta Kaski vaikutti niin väsyneeltä jo ennen kuin kotoakaan lähdettiin, että en nähnyt pointtia lahnailuttaa sitä puistossa sen enempää, ja olihan se kelikin vähän epävakainen. Onneksi ei kaatamalla satanut, välillä vähän ripsautti ja välillä paistoi ihan kunnolla aurinko. Mukavaista oli. :)

Muutama kuva lisää löytyypi täältä: http://annikarossi.kuvat.fi/kuvat/Koiramiitit/Lemp%C3%A4%C3%A4l%C3%A4miitti+%28Petsie%29+14.07.12/

__________________________________________________________________

Ja sitten sunnuntain puistoiluihin!

Sunnuntaina nappasin Kulon mukaan ja lähdettiin huristelemaan kohti Tamperetta ja Santalahden koirapuistoa, jossa oli määrä pitää niinikään Petsie-miitti. Vähän näytti alkuun taas pahalta tuleeko paikalle ketään, kun keli on ollut aika epävakainen, mutta kyllähän me ihan kohtuullinen porukka saatiin peräti kasaan. :) Ja kelikin oli mitä parhain; puolipilvistä, mutta kyllä se aurinkokin välillä paistoi niin että kuuma tuli.

Aluksi siis koirapuistoon. Kärsä oli vallan onnessaan kun pääsi kirmailemaan vapaana pitkästä aikaa. Anoppilan tarhakin on ollut pois käytöstä koko kesän, kun ei sitä paskaruohoa ja nokkosta kukaan jaksa sieltä viikatoida. Totuttuun tapaansa Kärsä paineli ympäri puistoa nokka maassa, merkkaillen ja nuuskutellen, eikä juuri kiinnittänyt huomiota muihin koiriin. Kävi se moikkaamassa Siron ja Hertan kun saapuilivat, mutta ei tuo kyllä kenenkään kanssa leikkinyt. Ja tietenkin kun puistoon saapui suurikokoinen seefferi-mix(?)tyttö, niin sen persiissä Kärsä sitten viettikin aika paljon aikaa. Onneksi tyttö osasi sanoa itsekin mitä mieltä oli sintti-Kärsän touhuista, niin ei minun tarvinnut käydä sitä repimässä kertaakaan sen selästä. Kielsin toki, mutta siinä vaiheessa Kärsä sai jo kyytiä uhriltaankin. Kyllä taas elävästi palasi mieleen, miksi me ei juuri puistoissa käydä..

Siro ja Kulo.

Noh, poistuttiin puistosta Siron, Hertan, Luna-käppänän ja Kulon kanssa kun paikalle hurautti pakettiautollinen valtavia koiria ja se tempominen ja mölyäminen jo parkkiksella kertoi mulle että me Kärsän kanssa ainakin lähdetään nyt muualle. (Kärsä kun käy aina härkkimässä isoimman ja kiukkuisimman koiran aina kimppuunsa..) Käppäiltiin pikkumatka puistolta Särkkistä kohti ja jäätiin siihen rantaan sitten juottamaan ja kahluuttamaan koiria ja yritin siinä jotain kuviakin räpsiä. Jäpi piippasi ja vinkui liki taukoamatta, kun eihän se veteen mene, eikä leiki eikä tee muutakaan niin kävelemään (=haistelemaan narttuhajuja ja lipittämään pissoja) olisi pitänyt päästä.

 Jotta saisin kuvailla rauhassa, tuikkasin sitten Kärsän roskapönttöön kiinni. Kyllähän se siinäkin uikutti, mutta sainpahan itse kuvailla rauhassa ilman että koira nykii milloin mihinkäkin suuntaan ja olisi mahdoton saada ainoatakaan heilahtamatonta kuvaa aikaiseksi.

Siro taisi olla ainoa vettäpelkäämätön eläin koko porukassa, ja se kahlailikin kylkiään myöten vedessä. Lunakin uskalsi kastella tassunsa. :)

Luna ja Siro.

Heitettiin lyhkänen kävelylenkki ja palailtiin takaisin puiston tykö, johon ei kylläkään menty takaisin, vaan jatkettiin siihen varsinaiseen koirarantaan. Siinä ei tosin kauaa viihdytty, kun se on niin kivikkoinen ettei yksikään koira siitä veteen halunnut, eikä Kärsäkään uskaltanut edes juoda, koska aaltojaiikapua! Rantaa pitkin tallusteltiin aukean nurmikentän laitaan ja otettiin siinä peräti suht onnistunut yhteiskuva!

Hertta, Siro, Luna ja Kärsä.

Pööpöiltiin siinä veneluiskalla vielä tovi ja alettiin sitten keräillä itseämme kotia kohti. Kärsä oli kohnottanut koko miitin ajan, niin nyt uni maistui Hiluxin etupenkillä vallan hyvältä. :D

Kuvia sunnuntain miitistä löytyy lisää täältä:  http://annikarossi.kuvat.fi/kuvat/Koiramiitit/Tamperemiitti+%28Petsie%29+15.07.12/

Kiitokseni miiteistä, oli mukavaa saada koirille uusia koirakontakteja pitkästä aikaa. :)