Kaski-lapsihan kotiutuu meille Vuontisrovan kennelistä kesäkuun puolella, 11. tahi 12. päivä, näin puhuimme kasvattajan kanssa. En tiedä millä pysyn nahoissani siihen saakka! Kävimme perjantaina 20. pvä katsomassa lapsosia ja ai että olivatkin suloisia palleroita! Narttupentu, "Riekko", tuli ensimmäisenä, melkein kuin emännän elkein, tervehtimään perässään "Metso", eli kaski. Mietiskeleväinen "Teeri"-poika uskaltautui vasta myöhemmin tervehtimään. Ihastuimme Mikon kanssa molemmat Metso-poikaan, jota jatkossa kutsumme Kaskeksi. Nimihän oli päätetty jo liki ennen pentujen syntymistä, se vain tuntui sopivalta pohjikselle kuin pohjikselle. Ja sopii vielä toisen koiramme, Kulon, nimen kanssa mukavasti yhteen. Kulo ja Kaski.
Emä, Lady, oli hyvin hurmaava lempeine olemuksineen ja syliinänkeämisineen. Voiko parempaa emokoiraa ollakaan?
Isä Hupi on kuulemma saavuttamassa kaksioisvalion arvon, mikä parantaa entisestään pentueen statusta. Huippukoiria tulollaan, ja meille on tulossa niistä yksi! Olen ollut ihan pirun innoissani tästä yhdistelmästä siitä saakka kun sen netistä bongasin, ja mikä onni, että yksi näiden koirien jälkeläisistä on suuntaamassa meidän perheeseemme.
Tulevan pennun, Kasken, kanssa alamme harrastaa verijälkeä kuten Kulonkin kanssa, metsästystä ja näyttelyitä. Metsästyksessä painotumme varmaankin lintuihin ja näätään, sillä hirvikoiria seurassa riittää kyllä, ja pohjis lienee parhaimmillaan linnustuksessa.
Vielä kolme viikkoa odotusta ja pentu on kotona! Tänä aikana todennäköisesti kirjoitan odottamisen tuskasta ja Kulosta. Kun Kaski kotiutuu, tullaan näkemään niin paljon hehkutusta, ettei tosikaan. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti