Mutta nyt Kaski on kuin onkin viimein kotona! Automatkalla vähän itkettiin ja ikävöitiin sisaruksia, mutta pääosan matkasta poika torkkui sylissäni. Pahoinvointia ilmeni vasta kun oltiin päästy kotipihaan ja autosta ulos; eväät pullahtivat pihanurmelle. Parempi niin kuin minun syliini. :)
Tutustuminen Kuloon oli alkuunsa hurjan jännittävää, eikä vähäisimpänä syynä se että Kulo oli turhan innoissaan uudesta tulokaasta ja oli hiukan päällekäyvä ja sekös pelotti Kaskea hurjasti. Kulo tuntuu luulevan Kaskea uudeksi lelukseen, yrittää nenällä tökkiä samanlailla kuin vinkulelujaan, josko siitä lähtisi vaikka joku kiva ääni. Ja lähteehän siitä aina välillä. Kaski on kyllä kovasti kiinnostunut Kulosta, kulkee sen perässä kun se liikkuu talossa ja näin, mutta silti täytyy vähän jännittää moista mustaa möykkyä.Yö sujui kohtuullisen hyvin, alkuyöstä Kaski vähän vaelteli Kulon perässä, mutta rauhoittui viimein sängyn viereen alustalleen. Kulo taisi olla hämmentyneempi kaikesta kuin pikkuveljensä, koska ei päässytkään enää sänkyyn nukkumaan, kuten ennen. Olin niin väsynyt, etten edes oikein noteerannut mitä yöllä tapahtui, uni tuli aika nopeasti kun sänkyyn vain pääsi. Jätin Mikon valvomaan pennun kanssa, olenpas ilkeä. Noei, kaipa Mikkokin nukuttua sai, ainakin aamusta.
Pihalla Kaski tuntuu viihtyvän paljon, kun tullaan sisälle että nukkuisi hetken, niin tämä pyytää takaisin ulos. Mikäs siinä, onhan siellä hieno ilma eikä vielä liian kuumakaan, kun aamu on. Siis pihalle, mars!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti