Marjanmussuttajia piisaa.

Torstaina huitaistiin Mikon kanssa extemporee Hervantaan kuvailemaan, kun oli niiiiin kaunis ilma. Ja onneksi lähdettiin, taisin saada otettua parhaimmat lintukuvani tähänmennessä. Kuvia tuli räpsittyä yli 800 ja niistäkin jäi vielä väärintarkentuneiden ja muiden epäkelpojen poiston jälkeen yli 500 käyttökelpoista odottamaan jälkikäsittelyä. Eilisillan aikana sain käytyä kaikki alustavasti läpi ja väkisin halusin muutaman jo käsitelläkin, vaikka kello näytti että nukkumaanmenoaika oli mennyt jo pitkälti yli. Lopulta oli pakko mennä nukkumaan ja haikein mielin jättää loput seuraavalle päivälle.

Tänään sitten iskin loppujen kimppuun ja vastaan tuli tähän mennessä ja tässä mittakaavassa ennenkohtaamaton ongelma; millä päättää kaikista kivoista ruuduista aina ne tilanteen muutama parasta, jotka pääsevät jälkikäsiteltäviksi ja mahdollisesti julkaistaviksi? Vaikka kivampihan se on terävistä ja muutoin onnistuneista kuvista selailla niitä mieluisampia, kuin yrittää väkisin löytää vain se yksi oikeintarkentunut. Tuntuu kyllä vaihteeksi hyvältä katsoa hyvää sarjaa onnistuneita otoksia, tarvitsisi varmaan ottaa tavaksi!

Kohteena olivat siis jälleen marjalinnut ja erityisesti taviokuurnia lähdettiin taas tavoittelemaan. Eipä niitä kovin kauaa tarvinnut etsiä, ensimmäiseltä paikalta löytyi ensin kymmenisen tilheä joita jäin kuvailemaan. Samalla Mikko oli jatkanut katua eteenpäin, yhyttänyt kuurnat ja tuli huikkaamaan minutkin paikalle. Kuurnat (n. 10 jatkuvasti paikalla, toinen mokoma pyöri lähistöllä) ruokailivat aivan pihlajien alaoksilla, tosin alkuunsa täysin varjossa. Onneksi päättivät pian vaihtaa paikkaa muutamia kymmeniä metrejä eteenpäin parkkialueelle ja auringonpaisteeseen.

Pyrstötön Angry kuurna.

Puissa oli lunta todella kauniisti ja marjaterttujen päälle kasaantuneesta lumesta muodostui mahtavia 'lumikelloja'. Marjatkin olivat suurimmilta osin vielä jokseenkin punertavia, eikä pelkkiä täysin tummia kurttuja. Aurinko paisteli nätisti ja pääsin kuvaamaan vaivatta myötävaloon ja linnut ruokailivat edelleen hyvin matalalla, niin tilhet kuin kuurnatkin. Paikalla oli myös yksi räkättirastas, joka oli onnettomuudekseen menettänyt vasemmasta jalastaan kaksi varvasta. Yksi kuurnakin oli jossakin rytäkässä menettänyt kaikki pyrstösulkansa ja muistutti kovasti jonkinlaista Angry Birdiä pallomaisine olemuksineen.

Kuurnista jäimme kaipaamaan vanhoja koiraslintuja, niistä olisi auringonpaisteessa tullut upeita kuvia. Tuumattiin josko lähdetään kääntymään vielä Lukonmäessä etsimässä niitä, mutta muistikortit täyttyivät jo tuolta ensimmäiseltä paikalta ja valokin alkoi loppua. Ja eivät nuo naaraat/naaraspukuiset koiraatkaan sen huonommiksi jääneet, upeat värit niissäkin! Ja samalla tuli laitettua jälleen merkille kuinka kaunis lintu räkättirastas on - äänellä ei niinkään ole siunattu, mutta meidän molempien mielestä ulkonäöllisesti se on hyvin kaunis lintu.

Lintuja pääsi niin lähelle ettei jatketta tarvinnut alkukokeiluiden jälkeen lainkaan, välillä 300mm:kin oli liikaa. Yksijalka ja tilttipää olivat aivan ehdottomat, viimeisimmästä urpiaistilanteesta viisastuneena ne olivat samantien käytössä ja nyt kun konkreettisesti huomasi kuinka mahtavat ne on käytössä, en noista ihan hevillä siirry käsivaralta kuvaamiseen kun Sigma (eli kuten leikkisästi häntä kutsumme 'Tuuba') on nokalla. Minun on näemmä kaikki aina opittava kantapään kautta ennenkuin uskon yhtään mitään. :D


Kuvia en viitsinyt tähän blogipäivitykseen änkeä mieletöntä määrää, joten loput löytyvät kuvat.fi-sivustoltani http://annikarossi.kuvat.fi/kuvat/Linnut/ . (Pst, niitä saa käydä kommentoimassa ja arvostelemassa!)

Tilpiaisia

Eli tilhiä ja urpiaisia!

Tämä lauantai oli pyhitetty täysin lintukuvaukselle. Koko edeltävä viikko tuli päivittäin kytättyä Forecan sääpalvelua, että onko sen lupaukset lauantaisesta auringonpaisteesta kadonneet, mutta ei - kerrankin mokoma piti kutinsa! Tarkoitus oli etsiä lisää kuurnia, tilhiä ja rastaita - marjalintuja siis lähinnä - ja ehkä poiketa Siurossa moikkaamassa koskikaraa.

Puoli kymmenen jälkeen lähdimme liikkeelle kohti Nokiaa, kamerareppu pakattuna ja kuvaaja sekä autonkuljettaja (:D) intoa tursuten. Tuli siinä jo matkalla ihasteltua, miten nätilta vallitseva valo näytti jo siinä vaiheessa, eikä se siitä voisi kuin parantua mitä pidemmälle päivää mentäisiin. Ei kovaa suoraa valoa, vaan nätisti sini- ja punasävyisten pilviverhojen takaa hehkuen. Nam.

Ensimmäiseksi haettiin Mikon kiikarit, mokomat kun unohtuivat edellisellä kuurnareissulla Harrin autoon. Siitä suuntasimme Myllyhaka-Halimaan suunnille jäljittämään taviokuurnia ja onnistuimme peräti löytämään n. kymmenen yksilön parven - tosin olivat kuvauksen kannalta hyvin korkealla puissa ja lopulta laskeutuivat aivan kerrostalon vieressä olevaan korkeaan pihlajaan, eikä kuurnasista näinollen tullut kuvia.

Epäonnisen kuurnatilanteen jälkeen huristelimme Nokian kaatopaikalle. Muutamat harmaalokit ehdittiin vilahdukselta näkemään, mutta ei mitään mahdollisuuksia saada kivoja talvisia ja lumisia lokkikuvia. Samassa läjässä lokkien vanavedessä yli lensi sadoittain variksia ja naakkoja. Ajettuamme edemmäs, selvisi syy dyykkareiden joukkolennolle, kun vanha kanahaukkanaaras kaarsi paikalle. Nätisti se pyörähti auton päällä ja kaarsi sitten takaisin tulosuuntaansa.
Ensimmäiset urpiaiset löytyivät heti kanahaukkatilanteen jälkeen mussuttamasta rikkaruohoja, mutta kovin olivat kaukana kuvauskalustolleni. Lintuja pyöri sillä paikalla jonkun kolmisenkymmentä, nappasin 'testikuvablogintäyteräpsyn' yhdeksästä. Toinen kanahaukkakin, nuori naaras, istahti useamman sadanmetrin päässä olevalle risukasalle urpiaisia katsellessamme.

Naakkoja oli vallan mustanaan, mutta olosuhteet olivat vähän turhan musta-valkoiset onnistuneisiin kuviin, joten jätin varislintukuvauksen sikseen.

Kaatisvierailulta suunnattiin Siuronkoskelle kuvailemaan koskikaraa, mutta paikalla oli vähän ruuhkaa (ts. toinen kuvailija). En halunnut ängetä viereen hänen ollessa melkeinpä parhaalla kuvauspaikalla, joten alajuoksun tsekkauksen jälkeen (jossa kellui yksi isokoskelonaaras) painuttiin takaisin keskustaan ja Myllyhakaan katsomaan josko kuurnat olisivat vaihtaneet paikkaa kuvauksen kannalta otollisemmaksi, mutta eivätpä olleet. Tässä kohtaa taisi alkaa hiipiä jo semmoinen epätoivo takkiin, että monta tuntia on aikaa kulutettu, mutta ainuttakaan 'oikeaa kuvaa' en ole saanut aikaiseksi kun ei löydy lintujakaan. Käytiinpä siinä välissä sitten poikkeamassa äitini tykönä ja tankkaamassa Hesburgerissa..

Ravittuina suunnistimme Edenille tiklihavainnon perässä ja toivoimme että löytäisimme edes tilhiä, mutta tyhjäähän siellä oli, ei linnun lintua missään. Viholasta löysimme viitisentoista tilheä, mutta huolimatta siitä että ajelimme pätkän jalkakäytävää tilhikuvantoivossa, ei moinen tempaus tuottanut minkäänlaista tulosta.

Johan siinä alkoi jo veetuttaa, kun koko päivä omistettu lintukuvaukselle, valo olisi hieno ja kaikki kohdallaan, mutta lintuja ei vain ole ja sekin hieno valo hiipuu hetki hetkeltä. Kehosta ei löytynyt lintuja ja viimeisenä oljenkortena löytää jotakin kuvattavaa, päätettiin lähteä kotiin Sorvan kautta. Onneksi näin, sillä Hauroisista löytyi sitten kunnolla kuvattavaa. Erään rivitalon nurkalla möllötti koivuissa ja marja-aroniapensaissa noin 30 tilheä. Mustarastaita paikalla pyöri ainakin viisi ja koivun alaoksilla ruokaili pikkuinen parvi urpiaisia.


Voi että kun pidän urpiaisista, todella sympaattisia pieniä akrobaatteja ja nämä yksilöt olivat hurjan luottavaisiakin. Sain kävellä aivan vierestä jalkakäytävää ja siirtyillä niiden ympärillä etsien parhaita kuvaussuuntia ja taustoja. Mahtavia tyyppejä!

Joku ihmeen mömmööntyminen noiden kuvien kanssa kävi kun niitä pääsi koneelta katsomaan, piirto näyttää pehmeältä ja aivan kuin tarkennus ei olisi ikinä osunut. Jatke oli kyllä käytössä, mutta sen ei noin rajusti pitäisi kuvanlaatua heikentää. Kaipa laitoin asetukset niin kivasti poskelleen, että suurin osa kuvista on aika muhjua kun koneelta katsoo, kamerassa ei niinkään. Nopeasti vain välillä tuli vilkaistua histogrammia onko valotus about kohdallaan niin jäi muhjuuntuminen huomaamatta - ISOn nostaminen ja samalla aukon pienentäminen olisi voinut helpottaa, ehkä. Vajaa 500 kuvaa tuli räpsittyä tuosta yhdestä tilanteesta ja hyvä niin koska tarkennuksen osuminen linnun naamaan/silmään tuntuu olevan aina ihan tuuripeliä (etenkin jos jääräpäisesti haluat kuvata viiden kilon vehkeillä käsivaralta pidemmän tovin, vaikka monopodiinkin haettiin Benron tilttipää eilen postista) ja hyvä olla varaa poistella huonoja.. köh. Ja nyt vielä tuo mössöongelma.. Noh, kaikkiin tässä postauksessa oleviin kuviin en ole tyytyväinen, koska olen niin pirun kriittinen kaikkia tuotoksiani kohtaan oli kyse sitten valokuvista tai piirustuksista, mutta Mikko vakuuttaa vieressä että hyviä ovat, niin menkööt vähän heikommatkin kuvat seulastani läpi tämän(kin) kerran..

Oli mukava päivä ja huomenna ilmeisesti pitäisi olla niinikään valoisaa ja aurinkoista, ehkä lähden itsekseni Hervantaan kuurnajahtiin, kun Mikko lähtee vääntämään haukanpesää puuhun. :)

Lempikuvani tästä joukosta.