Tampereen pentunäyttely

Jeps, käytiin debytoimassa Tampereella, Kaupin vinttikoiraradalla pidetyssä pentunäyttelyssä.

Matka autolta näyttelypaikalle oli mielenkiintoinen, Kasken pitäessä selkäkarvansa niskasta hännäntyveen saakka täysin pystyssä, kuin karppi. Muut koirat täytyi pystykorvamaiseen tapaan haukkua ja ensimmäisen kolme varttia autosta päästyään tuo taisikin lähinnä haukkua. Kasken kasvattaja, Elina, tuli myös seuraamaan Kasken debyyttiä, ja kohtaaminen oli aika liikuttava, kun Kaski ensin varovaisesti nuuhkaisi kättä että kukas tässä, ja kun tunnisti niin hyppäsi suin päin pusuttamaan naamaa. :D Tämä oli siis toinen kerta kun Kaski tapasi Elinaa luovutusiän jälkeen. Hyvin nuo koirat muistaa. :)

Kaski oli kumman reipas kehän tuntumassa istuskellessamme, ja vieressä oleskelevan 8kk porokoirapojan kanssa rupesi peräti leikkiin, oltiin ihan ymmyrkäisinä, kun tätä ennen Kaski ei todellakaan ole leikkinyt yhdenkään vieraan koiran kanssa. Arveltiin että porkkari muistutti erehdyttävästi Kuloa, että kakara uskalsi vähän painiskella. :) Seisominen meni hienosti kehän laidalla ja yksi pätkä liikkumistakin otettiin, ihan hyvin.

Mutta sitten kehässä.. Liikkuminen meni ihan hyvin, kyllähän tuo vähän poukkoili ja vaihtoi puolta, mutta se meni silti paremmin kuin odotin. Mutta seisomisesta ei tullut yhtään mitään ja tuomaria arasteli niin kovasti että hyvä kun saatiin kivekset tunnusteltua ja silloinkin mun piti väkisin pitää sitä pystyssä ettei istuisi. :/ Ei siis saatu KP:ta, mutta oli luonnollisesti luokkansa ykkönen, ainoa pohjis kun oli.. :D Arvostelu kuului seuraavanlaisesti, tuomarina Saara Sampakoski:
"Tänään kovin ilmavan vaikutelman antava urospentu. Pää saa vielä kehittyä. Vielä kovin kapea rinta ja kyynärpäät ajoittain rungon alla. Oikea-asentoiset raajat. Hyvät sivuliikkeet, edestä kovin kapea. Hyvä turkki ja häntä. Hieman ujosteleva luonne." Rodunomainen lähestyttäessä.

Kiva päivä silti oli ja hyvä fiilis jäi sekä ihmisille, että koiralle, näin uskoisin. Lisään kuvia hiukan myöhemmin, kun saan ne koneelle. :)

Syksyä pukkaa.

Joo-o, kylhän minä sen tiesin että jaksan kaksi-kolme kertaa kirjoitella meidän kuulumisista ja sitten mokoma blogi unohtuu kokonaan.. :D

Mutta juu, Kaski on iso poika jo, sisäsiistikin jo melkein, yöllä tekee välillä paperille jos iskee kova hätä. Kulon kanssa ovat kuin paita ja peppu, vähän liikaakin Kaski tuntunut kiintyneen Kuloon ja nyt onkin jonkunmoiset vieroitukset käynnissä. Etenkin metsällä se on ongelma kun hakisi turvaa Kulosta, mutta kun mukana on ainoastaan isäntä niin ei uskalla irtaantua kovinkaan pitkälle. Mutta tässäkin on edistytty. Pudotuksia ei olla saatu, kun ei tuo hauku, muutaman kerran on haukkunut rastaita, mutta ei riistalintuja, vaikka niitäkin on näkynyt. Ei se mitään, hissukseen edetään.

Viikolla käytiin Tampereella koirien kanssa lenkkeilemässä kera Millan ja Trixie-koiran. Kaski ei oikein ole tajunnut vieraita koiria, vaan haukkuu epävarmuuttaan eikä anna toisen haistella, saatika että menisi itse haistelemaan. Moskun ja Kulon kanssa leikkii ja peuhaa ihan vapautuneesti, mutta toiset koirat ovat liian jänniä. Hihnakäyttäytyminen on vähän pyllystä, kun tuppaa juoksemaan aina lenkeillä vapaana, ja hihnailu on vähän jäänyt. Mutta ei se sentään jumita, mutta saattaa säntäillä vähän mihin suuntaan sattuu ja itse oon välillä vähän solmussa molempien hihnojen kanssa. Kaupunkiympäristö noin yleisesti ei juuri Kaskea jännättänyt, reippaasti poika kulki häntä ja pää pystyssä. Autoistahan tuo ei välitä mitään, mutta alkuunsa täytyi muita ihmisiä ja etenkin koiria vähän muistuttaa että pieni pohjispoika is in the city, pystykorvamaiseen tyyliin haukkumalla minkä keuhkoistaan irti sai. Mutta alun jälkeen ei tarvinnut enää sitäkään tehdä, paitsi jos vieras koirakko sattui samalle kadulle. Kulo oli luonnollisesti onnessaan kun pääsi lenkin lisäksi koirapuistoon juoksemaan ja painimaan Trixien kanssa, Kaski pysytteli jaloissani hihnassa edellisen päivän puistoilusattumuksen vuoksi.

Katsotaan jos jaksan päivitellä tästälähin vähän ahkerammin... :B