Lunta!

Lumet pois turkista painin jälkeen.

Niin, sieltähän se eilen satoi, ensilumi. Oli kiva viedä koirat ulos ja katsoa niiden reaktioita, kun viimevuonna pari ensimmäistä lumista viikkoa Kulo sekosi joka ulosmenokerta; ryntäili hihnassaan minkä kerkesi, kaiveli ja mussutti lunta ja hieroi itseään siihen ihan kohnotuksissaan. Tämänvuotinen reaktio oli aikatavalla hillitympi, kun alkuun kumpikaan ei tuntunut edes tajuavan että jotain muutosta olisi ulkona tapahtunut. Sitten Kaskella napsahti ja alkoi kauhea pentuhepulinkaltainen säntäileminen ja painimatseilu Kulon kanssa. Aikansa siinä riehuivat ja sitten oltiinkin jo taas sinut lumen kanssa eikä se jaksanut enää kiinnostaa. Sensijaan lumentulon lieveilmiöt kiinnostavat, kuten se että peuranjäljet tuntuvat olevan taas oikein superkiinnostavia, ja niitähän täällä riittää riesaksi asti. Röyhkeästi keskellä päivääkin peurat käyskentelevät tuossa etupihalla, mokomat. Ja käyvät linnunruokinta-automaateilla nuoleskelemassa siemeniä..

 Samalla kun eilen käytiin Mikon kanssa elokuvissa katsomassa uusinta Bondia, niin pyörähdettiin Nekalan Musti&Mirrissä hakemassa Kulolle uusi hihna. Entinen rasvanahkahihna oli jostakin mystisestä syystä murtunut eikä sitä uskalla enää käyttää; yksi nykäisy ja se voi mennä kokonaan poikki. Semmoisia riskejä ei viitsi ottaa kun tässä kotona on pakko lenkkeillä autoteillä niin ei ole kiva paikka hihnan pettää - etenkään kun Kärsä ei karkuun päästyään anna kiinni. Mukaan liikkeestä lähti siis 180 senttinen pyöreä, nahkainen hihna, ja lisäksi vielä uusi lelu ja Kaskelle testiin pötkö Maukas-sarjan naudan lihaista rasvaa.

 Tänään sitten perinteisenä viikonloppuohjelmana käytiin anoppilassa ja lumileikit jatkuivat sitten siellä. Kulolle varasin taas liinan mukaan niin pääsee vähän irrottelemaan. Ja kivastihan tuo ottaa kaiken tilapäisestä liikkumavapaudestaan irti. Käytiin lähinnä koluamassa anoppilan tuttuja rehupeltoja ympäri ja sitten ihmeteltiin miesväen puuhastelua ulkona. Lopuksi päästettiin Kaskikin vapaaksi ja tuli siinä muutamat kuvatkin sitten otettua.
Jos ihmettelette miksi osassa kuvia on ©-merkinnät ja osassa ei, se johtuu siitä että laittelen noita 'parempia' kuvia muuallekin ja silloin haluan niihin merkinnät laittaa. Huonommilla, vain blogiin tulevilla kuvilla ei ole niinkään merkitystä.. :D

Kärsä tykkää palloista.

Mosku ja Kaski.

Kaski sopisi vaikka Hurtan heijastinliivien mainoskuonoksi.

Pikainen puistovisiitti

Meidän oli sunnuntaina vähän tarkoitus lähteä Tampereen Pyynikille lenkkeilemään koko poppoo miästä myöten, mutta epävakaanoloisen sään ja muiden pikkujuttujen (mies karkasi heti aamusta metsään, noin niinkuin esimerkkinä pikkujutusta) vuoksi ei sitten lähdetty. Josko tälläviikolla sitten. Tai seuraavalla.

Käväistiin kuitenkin tänään Lempäälän pikkuisessa koirapuistossa, kun mulla oli asiaa apteekkiin ja tuumasin että olisi kiva käydä jätkien kanssa koiriksessa samalla pyörähtämässä, jos se on tyhjillään. Ja olihan se, ei siellä useinkaan ketään ole kun siitä ohikin ajaa. Pojat oli ihan mielissään päästessään lutkuttamaan pissoja, vaikka perkele minä en voi sitä toimintaa noilta sietää. Samalla nuo kuolaavat kuin vesikauhuiset opossumit, eikä se ole kaunista katseltavaa, kuten allaolevasta kuvasta näette Kasken taidonnäytteen; "Kato äiskä, jojo ja kupla samaan aikaan!"

 Kaski oli muutenkin vähän uivelona jatkuvasti, ei tuo ole mikään koirapuistokoira, ei vaikka puistossa ei muita koiria olisikaan. Poika luumuilee, pälyilee ja on kuin varpaillaan. Tällöin sillä on tällainen hakattu-piski-ilme:

Kyllähän nuo kaikelta nuuskimiselta ja lutkuttamiselta hieman ehtivät kirmaillakin. Pahoittelen seuraavan kuvan järkyttävää laatua. Pimeys+siitäjohtuva pitkä suljinaika ja korkea ISO-arvo+yleinen taitamattomuuteni ottaa liikekuvia=seuraava kuva. Seliseli. Anteeksi. Mutta on ne siis ainakin juosseet!

Lisäksi muutama randomiräpsy:

Kulo alkoi siinä sitten osoittaa sitkeällä vinkumisella, aidalla roikkuvien hihnojen haistelulla ja portilla pyörimisellä, että hän olisi nyt valmis jatkamaan matkaa puiston ulkopuolelle. Noh, ei noita kepit kiinnostaneet, eikä namit eikä toistensa kanssa riehuminen, niin pakkohan se oli pois lähteä. Käväistiin vielä viereisellä uimarannalla (hups) uittamassa tassuja ja juomassa. Oli ihan nättiä. :)

Hirveä ja heijastimia.

Jeps, se on syksy taas ja hirvenlihakarkelot koirilla. :D Meille ihmisille ei tänä vuonna hirveä tulekaan, kun Mikko ei osallistu tänävuonna jahteihin, mutta eipä edellisvuotistakaan lihaa juuri ole tuolta pakkasesta hävinnyt. Koirille Mikko haki jokin aika sitten porukoiltaan hirvijätteitä; lihaisia kylkiluita, selkärankaa ja mitähänkaikkea. Ja uuden reissun saa tehdä kohta, kun putkiluita olisi myös kiva saada pakkaseen.

Koirien ilmeet on niin mainiot aina kun niille raakoja luita antaa. Silmät kiiltää ja pullistuu päästä, etenkin Nöösillä. Melkein sitä pelkää että ne pullahtaa ulos päästä. Kaskella oli kauhea kiire hotkaista omansa, mutta Kärsä nautiskelee ja nuoleskelee aina rauhassa ensin omansa ja alkaa vasta sitten mutustella. Lopuksi siinä käy yleensä niin että Kaski on syönyt jo omansa ja tulee kärkkymään Kulon herkkuja ja vaatimaan niitä itselleen. Pari rähinää on tässä viimepäivinä ollut, mutta ei mitään vakavaa sentään - ikinä ei nuo ole tosissaan tapelleet, ja toivottavasti ei muutaman luun takia tarvi tapellakaan. Enemmän siinä on aina ääntä kuin mitään fyysistä, Kaski kun on 'kova suustaan' mitä moisiin tilanteisiin tulee.

Kaski keskittyy...

..ja Kulo pälyilee.

Ja myös syystä syksy, on heijastinliivit kaiveltu esiin ja otettu aktiivikäyttöön iltalenkeillä. Meillä ihmisväellä on toki myös liivit, mun on samaa väriä Kulon liivin ja Mikon samaa väriä Kasken liivin kanssa, ja otsalamput tietenkin päässä. Kun itse autoilen niin arvostan suuresti että porukka pitää hämärälläkin heijastinliivejä päällä, mikään yksittäinen killutin ei näy yhtään mihinkään. Joku varmaan häpeää käyttää moisia, mutta eipä minusta ainakaan ole häpeä tuolla teidenvarsilla näkyä jo pitkältä ja ehkäistä näin vaaratilanteita.
Minusta pojat on ihan supersöpöt kun niillä on nuo heijastinllivit päällä, ja vähän harmittaa kun noille ei muuten tarvi pukea mitään söpöjä vaatteita päälle. :D Jos vahingossa furminoisin Kärsän kaljuksi ja saisin laittaa sille vaaleanpunaisen villakerraston...

Näin nätisti me odotetaan ulospääsyä ihkuissa heijastinliiveissämme.

Ja tältä me näytetään ulkona.

Normisyksyä.

Kas, kuinka se blogin päivittäminen aina tuppaa jäämään.. Ja joka postauksen alussa tämä sama virsi. Köh. Meillon niin tylsä elämä, ettei tapahdu mitään niin ihmeellistä että siitä viitsisi mitään raapustella.

Tänään käytiin anoppilassa piipahtamassa. Ostin Kärsälle jokinaika sitten jälkiliinan, joka verijäljestelyn ulkopuolella suo pojalle 15metrin verran liikkumavapautta ja sitä hyödynnettiin jälleen. Ihan pienesti käytiin anoppilan takapihan pellolla kirmailemassa, mutta osasihan Kärsämies ottaa liikkumavapaudestaan ilon irti. Tuokin liina on liian lyhyt sen täysimittaisiin kirmailuihin ja kaahaushepuleihin, mutta on se ainakin alku. Josko tuosta saisi ihan tavan ja alkaisi reenailemaan taas luoksetuloa ja muuta mukavaa niin uskaltaisi päästää jätkää kaahailemaan joskus vielä irtikin. Tai ainakin niin että joku naru roikkuu perästä. Harmikseni kuvallinen anti jäi kaahailusessioista olemattomaksi, olisi saanut tallennettua hyviä ilmeitä kun jätkät painaa korvat litassa ja kielet poskella menemään. 8)

  

Ennenkuin suunnattiin takaisin kotiin, kävi Mikko Kasken kanssa pikkulenkin lintumettällä ja me lähdettiin Kulon kanssa autopaikalta ihan hihnailemaan jonkunmoinen lenkura.
Saatiin me 40 minuutin käpyttely siinä aikaiseksi rauhallista hiekkatietä pitkin ja hengailtiin sitten vielä tovi metsän puolella odotellessamme Mikkoa ja Kaskea. Kärsä löysi puolukoiden ihanuuden, kun ihan vain piruuttani sellaista sille kädestä ensin tarjosin. Sehän perhana maistui ja sen jälkeen herra veteli puolukoita suoraa varvuista. Mustikoita se on aiemmin kyllä mussuttanut, mutta puolukat olivat uusi tuttavuus.

Kasken linnustelu-ura alkaa pikkuhiljaa näyttää ihan hyvältä, vaikka oikeaa pudotusta ei edelleenkään ole saatu. Enimmäkseen se johtuu sopivien lintujen vähyydestä (pyitä kyllä on, mutta ne kun ei sitä haukkua kestä), ja nyt kun puista putosi vielä lehti niin jos jostain teeren onnistuu löytämään niin ne eivät kestä haukussa senkään vertaa. Ääntä tuo on kyllä ruvennut antamaan esmes tänään, puuhun jääneelle pyynhajulle, mikä on ihan hyvä juttu siihen nähden että Kaski on kuitenkin sellainen kireähaukkuinen tapaus.

Laitetaan vielä lopuksi kuvia tältä viikolta. :3