Tänään käytiin tutustumassa anoppilan väkeen. Ja väkeähän riitti, kun Mikon sisko perheineen tuli käymään samaan aikaan. Pienet lapset olivat Kasken mielestä kovin pelottavia, ja niille täytyi hiukan murista ja haukkua, ja tulla isin tai mamman jalkoihin turvaan. Aikuisetkin hiukan jännittivät, mutta loppujen lopuksi Kaski oli aika välinpitämätön aikuisten suhteen. Kulo taas olisi mielellään ollut huomion keskipiste, kun nyt kaiken huomion saivat Kaski ja Mikon pikkuveljen karkeakarvainen mäyräkoiralapsi, joka on Kaskea viisi päivää vanhempi.
Mäyris Mosku ja Kaski löysivät aika nopeasti toisensa, vaikka ensin hiukan jännättiin puolin ja toisin. Pian ne jo painivat kuin parhaat kaverukset. Välillä leikki meni aika rajuksi ja sitten muristiin, mutta pääasiassa leikkivät kauniisti. Välillä iski väsy ja ulkona nukkuivat yhteen otteeseen kylki kyljessä.Kaski ja Kulo ovat löytäneet jonkunlaisen yhteisen sävelen, eikä Kaski ainakaan enää varo Kuloa, päin vastoin. Leikkiessä käy surutta päälle ja komentaa jos ei lelu irtoa mustan paholaisen suusta. Kuloa tuntuu ärsyttävän ettei se ole enää perheen ainoa lellivauva, ja välillä ärhentelee Kaskelle milloin mistäkin, yleisimmin silloin jos Kaski erehtyy koskemaan Jäpin häntään. Mutta eiköhän se siitä, kun Kulokin tajuaa ettei pentu ole lähdössä mihinkään vaan kuuluu nyt perheeseen.
Moikka Annika ja koiruudet! Me alettiin heti teidän lukijoiksi, tosi kiva seurailla pennun kasvamista ja sitten tulevia harrastuksia :) Odotetaan innolla metsästyskertomuksia ;)
VastaaPoistaPs. Meilläkin on blogi ja mikäli innostut, niin siellä olisi pieni haaste teille.
Kiva juttu! Metsästysjuttuja tulee varmaan enempi syksyllä ja todenteolla vasta ensivuoden puolella, mutta äkkiäkös aika tästä kuluu. :D
VastaaPoistaKäynpäs kurkkimassa tuota haastetta. :)