Haaste.

Ida ja Pipsa haastoivat tällaiseen valokuvajuttuun ja toki siihen täytyi tarttua.
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Vähän täytyi kiertää sääntöjä, kun kansiot eivät ole mitenkään kauhean nätisti ja selkeästi koneella, mutta tällainen olisi kuva:

Tässä viimevuoden elokuulta koirapuistokuva, Jäpillä ikää n. 8,5 kk. Tähtinä tietenkin Kulo ja kaverinsa australianpaimenkoira Reino. Kivaa oli, ja kuten tässäkin näkyy, vauhti oli välillä hirmuinen. Ei paras kuva näistä kaveruksista, kansiossa olisi ollut kivoja painikuviakin, mutta jääkööt ne sinne homehtumaan, mitä niitä tässä julkaisemaan. :)

Koirapuistoilut ovat olleet nyt jo tovin vähän vähemmällä, toki pennun takia ettei Kulo tuo siihen mitään tautia puistosta, mutta myös sen vuoksi että Kulolla on hyvin ärsyttävä tapa nylkyttää muita puistossa olevia koiria. Kaikki aika menee siihen ja mulla hermo koiran repimiseen toisten selästä.
Viimeaikoina Kulo on joutunut myös muutamaan tappeluun ilman omaa syytään (näyttää selkeästi lepyttelyeleitä kun toinen tulee tuijottamaan ja ärhentelemään), niin mua ei huvita enää lähteä viemään tuota kenenkään maalitauluksi ja nyrkkeilysäkiksi. Ja se dreeverinomistajamummo voisi lakata käymästä puistoissa mokoman pipipääpiskin kanssa..

En nyt haasta ketään, mutta jos joku tämän tästä bongaa niin saa haastaa itse itsensä jos kiinnostusta löytyy. :D

Uusi ystävä.

Tänään käytiin tutustumassa anoppilan väkeen. Ja väkeähän riitti, kun Mikon sisko perheineen tuli käymään samaan aikaan. Pienet lapset olivat Kasken mielestä kovin pelottavia, ja niille täytyi hiukan murista ja haukkua, ja tulla isin tai mamman jalkoihin turvaan. Aikuisetkin hiukan jännittivät, mutta loppujen lopuksi Kaski oli aika välinpitämätön aikuisten suhteen. Kulo taas olisi mielellään ollut huomion keskipiste, kun nyt kaiken huomion saivat Kaski ja Mikon pikkuveljen karkeakarvainen mäyräkoiralapsi, joka on Kaskea viisi päivää vanhempi.



Mäyris Mosku ja Kaski löysivät aika nopeasti toisensa, vaikka ensin hiukan jännättiin puolin ja toisin. Pian ne jo painivat kuin parhaat kaverukset. Välillä leikki meni aika rajuksi ja sitten muristiin, mutta pääasiassa leikkivät kauniisti. Välillä iski väsy ja ulkona nukkuivat yhteen otteeseen kylki kyljessä.

Kaski ja Kulo ovat löytäneet jonkunlaisen yhteisen sävelen, eikä Kaski ainakaan enää varo Kuloa, päin vastoin. Leikkiessä käy surutta päälle ja komentaa jos ei lelu irtoa mustan paholaisen suusta. Kuloa tuntuu ärsyttävän ettei se ole enää perheen ainoa lellivauva, ja välillä ärhentelee Kaskelle milloin mistäkin, yleisimmin silloin jos Kaski erehtyy koskemaan Jäpin häntään. Mutta eiköhän se siitä, kun Kulokin tajuaa ettei pentu ole lähdössä mihinkään vaan kuuluu nyt perheeseen.

Napero komentaa.

Kaski on ollut nyt kotona 17 tuntia ja tuntuu kotiutuneen jo hyvin. Paikat on tutkittu moneen kertaan ja pissapaikatkin ovat löytyneet. Kauniisti tekee paperille, vaikka mattojakin on muutama lattialla. Ainakin toistaiseksi matot ovat säästyneet, mutta ei se niin haittaa vaikka likaantuisivatkin, ne voi aina pestä.

Kulon kanssa paraikaa järsivät vierekkäin siannahkarulliaan, että hyvin tuntuvat tottuneen toisiinsa. Kulo on edelleen leikeissään turhan päällekäyvä ja sitä pitää rajoittaa, mutta muuten kaikki on sujunut vallan hyvin. Kaski on tottunut kasvattajalla käyttämään ääntään ja se on Kulon mielestä äärimmäisen hämmentävää. Kulo kun on kotona hyvin hiljainen, eikä hauku kuin peurat ja oravat, niin äänekäs pohjislapsi on jotakin aivan uutta. Etenkin kun pieni komentaa Kuloa! Kulolla oli lelu suussa ja Kaski olisi sen toki itselleen halunnut, niin täytyi hiukan ääntää ja sekös Kuloa hämmensi. Katsoi korvat sivuilla lerppuen minua kuin kysyen että 'Äiti mitä tuo kakara tekee? Mitä se metelöi? Hiljennä se, pliis.'  Myös leikkiessään Kaski haukkuu paljon, kun taas Kulo on aina hiljaa kuin hauta. Ehkä Kaski oppisi, että kotona ollaan hiljaa ja vasta metsässä haukutaan, jos se sattuu yhtään imemään vaikutteita Kulosta. Tai sitten käykin toisinpäin ja Kulo alkaa haukkua enemmän, saas nähdä.

Kaski on kotona!

Tässä on kulunut jonkun aikaa, kun viimeksi olen kirjoitellut. Tässä välissä kävimme pentuja vielä katsomassakin kerran ennen kuin saisimme lapsen kotiin.

Mutta nyt Kaski on kuin onkin viimein kotona! Automatkalla vähän itkettiin ja ikävöitiin sisaruksia, mutta pääosan matkasta poika torkkui sylissäni. Pahoinvointia ilmeni vasta kun oltiin päästy kotipihaan ja autosta ulos; eväät pullahtivat pihanurmelle. Parempi niin kuin minun syliini. :)

Tutustuminen Kuloon oli alkuunsa hurjan jännittävää, eikä vähäisimpänä syynä se että Kulo oli turhan innoissaan uudesta tulokaasta ja oli hiukan päällekäyvä ja sekös pelotti Kaskea hurjasti. Kulo tuntuu luulevan Kaskea uudeksi lelukseen, yrittää nenällä tökkiä samanlailla kuin vinkulelujaan, josko siitä lähtisi vaikka joku kiva ääni. Ja lähteehän siitä aina välillä. Kaski on kyllä kovasti kiinnostunut Kulosta, kulkee sen perässä kun se liikkuu talossa ja näin, mutta silti täytyy vähän jännittää moista mustaa möykkyä.

Yö sujui kohtuullisen hyvin, alkuyöstä Kaski vähän vaelteli Kulon perässä, mutta rauhoittui viimein sängyn viereen alustalleen. Kulo taisi olla hämmentyneempi kaikesta kuin pikkuveljensä, koska ei päässytkään enää sänkyyn nukkumaan, kuten ennen. Olin niin väsynyt, etten edes oikein noteerannut mitä yöllä tapahtui, uni tuli aika nopeasti kun sänkyyn vain pääsi. Jätin Mikon valvomaan pennun kanssa, olenpas ilkeä. Noei, kaipa Mikkokin nukuttua sai, ainakin aamusta.


Pihalla Kaski tuntuu viihtyvän paljon, kun tullaan sisälle että nukkuisi hetken, niin tämä pyytää takaisin ulos. Mikäs siinä, onhan siellä hieno ilma eikä vielä liian kuumakaan, kun aamu on. Siis pihalle, mars!