Tikkaisaa

Tänään aamulla pääsinkin suoraa sängystä yövaatteisillani rengastamaan harmaapäätikkanaarasta, kun Mikko aamuvirkumpana oli laittanut tikkapyynnin pystyyn takapihan haavikkoon. Olemme tässä uudessa pirtissä asuessamme (muutimme siis ostamamme omakotitaloon tuossa muutamia viikkoja sitten) saaneet seurata harmaapäätikkojen touhuja useana päivänä ja tokihan niitä täytyy koittaa saada renkaisiinkin - ja sehän onnistui niinsanotusti 'ykkösellä'. Yllättävän kiva yksilö oli käsitellä, yleensä tikkojen kanssa saa varautua verisiin ja jomottaviin sormiin, mutta tämä tyttö purki turhautumustaan ainoastaan äänellään ja täten sormemme säästyivät ehjinä. Kihlat jalkaan, mitataan siipi, muutama valokuva ja harmisnaaras pääsi jatkamaan omia puuhiaan, nopea homma. Oli muuten ensimmäinen rengastamani harmaapäätikka, mutta takaan ettei viimeinen. Peiponlaulustakin saimme siinä rengastellessa nauttia.

Mukavan aamurengastuksen, pukemisen ja eväidenteon jälkeen jatkui sama touhu kuin eilenkin, eli auto alle ja palokärkireviireitä kartoittelemaan. Ensimmäisellä pysähdyksellä ei kuultu palokärkeä, mutta sensijaan oli mukava kuulla kuinka uuttukyyhky puupotti haavikossa. Sen jälkeen meni muutama pysähdys, ettei kuultu yhtään mitään, mutta sen jälkeen kärkiä löytyi neljältä peräkkäiseltä paikalta. Osa koiraista oli hieman aktiivisempia äännellen ja rummuttaen, osa tyytyi vain lentelemään hiljaa ympärillämme atrapin laulaessa. Yhdellä paikalla koiraan seuraksi liittyi reviirin naaraskin ja linnut lentelivät hyvin lähellä ja matalalla ympärillämme - säänsalliessa huomisaamuksi siis pyyntivehkeiden kanssa kyseiselle reviirille ja toivon että saan kihlata ensimmäisen aikuisen palokärkeni.

Ja tästä lähtee!

Haa, vihdoin pääsee todenteolla kirjoittelemaan uusia Pöllömafia-aiheisia juttuja, kun tuo kevät suvaitsi viimein alkaa!

Alkakaamme kevään lintukausi palokärjillä.

Eilen tiistaina yritettiin Mikon kanssa vähän käydä kartoittelemassa palokärkireviirejä, mutta harmiksemme yhtään lintua ei saatu atrapilla ääneen edes 'varmoilta paikoilta', joilla on ollut pesiä viime vuosina. Kellonaika taisi olla vähän huono kun vasta iltapäivällä pääsimme liikkeelle, joten tänään ponkaisimme heti aamusta (olemme talvilomalla, emme sentään laista töistä! :D) maastoon. Suuntasimme emopyyntivermeiden kera Hämeenkyröön, jossa ystävämme on meille palokärkireviireitä merkille laittanut. Ensimmäiselle paikalle saavuttuamme laiteltiin pyyntivälineet ja kamera käyttökuntoon ja jäimme odottamaan. Atrappi taisi ehtiä muutaman kerran kuikahtaa, kun jo naaraskärjen pää ilmestyi rakenteillaolevan kolon suulle enkä minä ehtinyt edes piiloon. Naaras kuikuili kolosta hetken ja pölähti sitten läheiseen puuhun ihmettelemään ja näytti vartovan koirasta paikalle tunkeilijan häätämiseksi. Koiras saapuikin tovin päästä ja yhdessä naaraan kanssa siinä lentelivät edestakaisin metsikköä puunrungolta toiselle 'tunkeilijaa' ihmetellen, mutta kiinni eivät mokomat jääneet vaikka muutamaan otteeseen lähellä olikin.

Vaikka palokärkiä ei saatukaan tänään renkaisiin, oli silti mukava seurata niiden touhuja ja saada itsellekin vielä enemmän sellaista keväistä lintupuuhastelufiilistä - hyvää leppoista valmistautumista siihen, että kohta mennään tukka putkella! :D

Käytiin vielä kahdella muulla Hkyrön palokärkireviirillä, mutta kummastakaan ei saatu ääniatrappiin vastausta, eikä tuoretta pesäkolotyömaatakaan nopealla vilkaisukierroksella löytynyt. Ajeltiin siitä vielä Vammalan keskustaan tsekkaamaan onko voimalan sulassa tai lumesta paljastuneilla pelloilla muuttajia. Kolme laulujoutsenta, kaksi vanhaa ja yksi nuorempi (kuvissa), ja ainakin neljä telkkää löytyi sulasta ja pelloilta yhytimme komeassa sulkapuvussa olevia töyhtöhyyppiä ja kiurukin lauloi. Hyypät näyttävät muuten hauskoilta takaapäin!

Koiraskärki heittäytyi aika siististi pesäkololta lentoon. :D

Kiittimooi!