Haaveilua

Kun pennun tuloon on liki tasan kaksi viikkoa, lienee vielä turhan aikaista haaveilla menestyksekkäästä näyttely- ja haukkukoeurasta, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Muotovalious on ensimmäinen tavoite, jonka toivottavasti saavutamme, toinen tavoite on pääsy kisaamaan nopealla tahdilla linnunhaukkukokeissa voittaja-luokkaan ja sitä kautta päästä osallistumaan esimerkiksi Metsopoika-kilpailuun oman Metsopoikamme kanssa.

Mutta nähtäväksi jää kuinka nämä haaveet toteutuvat, esimerkiksi entä jos toinen kives ei laskeudu? Entä jos ruumiiseen tulee liikaa pilkutusta? Entä jos koira on liian lyhytpinnainen, herkkähaukkuinen tai 'ohimerkkaaja'? Entä jos se jää auton alle parikuisena? Koska olen kaiken haaveiluni keskellä ikuinen pessimisti, niin toki nämä kauhukuvatkin täytyy käydä mielessään läpi. Toivottavasti niistä mikään ei toteudu ja Kaskesta tulee mitä hienoin koira ja niin meille kuin kasvattajillekin suuri ylpeyden aihe. Siihen pyritään. :)

Vieraita

Tänään meillä kävi vieraita - tai no palotarkastaja, mutta koiralle vieras kuitenkin. Täytyi toki Kulon vähän haukkua ovella, mutta innoissaan olisi mennyt haistelemaan ja pussaamaan, kuten aina kaikkia. En tosin viitsinyt päästää kun tarkastaja näytti sen verran nyrpeältä ja ennakkoluuloiselta Kuloa kohtaan. Ymmärtäähän sen toisaalta, kun moisessa ammatissa käy monissa taloissa joissa on koira, eikä koskaan tiedä tuleeko se päälle vai ei. Meillä käy niin harvoin ketään vieraita, että koira oli ihan täpinöissään ja taisi harmistua kun joutui pihalle siksi aikaa, kun tarkastaja kierteli sisällä.

Kun tarkastaja oli lähdössä, koitin ulkona sanoa, että Kulo on ihan kiltti tapaus, niin vastaukseksi tuli: "Niinhän ne aina sanoo." Niin kai, Kulo vielä hyppäsi miestä vasten ennen kuin kerkesin naruun kiinni ja sit meikäläistä hävetti hieman.. Noh, mie tiedän että toinen on vain innoissaan, eikä millään tappomeiningillä, niin pitäisi riittää tarkastajasedällekin.

Pentuja mennään katsomaan vielä uudestaan helatorstaina, näin sovittiin kasvattajan kanssa. Mahtavaa, ei ihan koko aikaa tarvitse vain tyytyä kuvienkatseluun, onhan tässä vielä reilut kolme viikkoa kuitenkin odottamista kunnes saa palleron kotiin.

Pennun odotusta

Kaski-lapsihan kotiutuu meille Vuontisrovan kennelistä kesäkuun puolella, 11. tahi 12. päivä, näin puhuimme kasvattajan kanssa. En tiedä millä pysyn nahoissani siihen saakka! Kävimme perjantaina 20. pvä katsomassa lapsosia ja ai että olivatkin suloisia palleroita! Narttupentu, "Riekko", tuli ensimmäisenä, melkein kuin emännän elkein, tervehtimään perässään "Metso", eli kaski. Mietiskeleväinen "Teeri"-poika uskaltautui vasta myöhemmin tervehtimään. Ihastuimme Mikon kanssa molemmat Metso-poikaan, jota jatkossa kutsumme Kaskeksi. Nimihän oli päätetty jo liki ennen pentujen syntymistä, se vain tuntui sopivalta pohjikselle kuin pohjikselle. Ja sopii vielä toisen koiramme, Kulon, nimen kanssa mukavasti yhteen. Kulo ja Kaski.

Emä, Lady, oli hyvin hurmaava lempeine olemuksineen ja syliinänkeämisineen. Voiko parempaa emokoiraa ollakaan? 

Isä Hupi on kuulemma saavuttamassa kaksioisvalion arvon, mikä parantaa entisestään pentueen statusta. Huippukoiria tulollaan, ja meille on tulossa niistä yksi! Olen ollut ihan pirun innoissani tästä yhdistelmästä siitä saakka kun sen netistä bongasin, ja mikä onni, että yksi näiden koirien jälkeläisistä on suuntaamassa meidän perheeseemme.

Tulevan pennun, Kasken, kanssa alamme harrastaa verijälkeä kuten Kulonkin kanssa, metsästystä ja näyttelyitä. Metsästyksessä painotumme varmaankin lintuihin ja näätään, sillä hirvikoiria seurassa riittää kyllä, ja pohjis lienee parhaimmillaan linnustuksessa.

Vielä kolme viikkoa odotusta ja pentu on kotona! Tänä aikana todennäköisesti kirjoitan odottamisen tuskasta ja Kulosta. Kun Kaski kotiutuu, tullaan näkemään niin paljon hehkutusta, ettei tosikaan. :D

Blogi auki.

Hoho, ensimmäinen koiriini keskittynyt blogi on nähnyt päivänvalon. Tänne päivitän kuulumisia, kirsukkaiden touhuja ja saavutuksia ynnä muuta. Saa nähdä kuinka kauan jaksan tätä ahkerasti päivittää, olen vähän sellainen että tuppaa unohtumaan. Mutta, toivotaan että pitkään. :)