Herrantähden kun oli mukavaa kun näyttelypaikalle on autolla n. 10 minuutin matka, ei tarvinnut stressata automatkan pituutta tai sitä jos jotain jää kotiin, kun pääsee niin nopeasti hakemaan. No, mitään ei onneksi jäänyt, koirakin muistettiin ottaa mukaan. Pohjiskehät olivat aivan ensimmäisinä kello 10, joten saavuimme paikalle yhdeksältä. Rokotustarkistusten jälkeen oli hyvää aikaa treenailla ravaamista, harjoittelu kun oli jäänyt kotioloissa aika vähälle, johtuen omasta laiskuudestani ja pihan/lähiteiden kunnosta. Ei oikein huvita ravuuttaa koiraa
a. mudassa, b. lumihangessa, c. autotiellä, joten ravattiin sitten senkin edestä näyttelypaikan pihassa kuivalla hiekalla.
Kun kävimme noin kuukausi sitten mätsäreissä, ei ravaamisesta tullut yhtään mitään; Nöösi hyppi ja pyöri kuin hyrrä ja oli ilmeisen viihdyttävää katsottavaa kehänlaidalta. Syyksi epäilin sitä, että laitoin näyttelyhihnan niin ylös, korvien taakse, missä sen toisaalta kuuluisi ollakin, mutta Kaski ei sitä selkeästi osannut arvostaa. Nyt kun testailtiin niin että näytsihihna on 'normaalisti' kaulalla kuin panta, ei mitään ongelmaa. Alkuun Nössi ei oikein tiennyt mitä tapahtuu kun mamma juoksuttaa edestakaisin pientä pätkää, mutta alkoihan se sujua kun tarpeeksi sahattiin. Nätimmin se minun mielestäni ravaili Mikon kanssa, joka myös muutaman kerran piskilöistä juoksutti, mutta minähän sinne kehään koiran kanssa silti aina päädyn. :D Seisomista on myös harjoiteltu vähän kotona, mutta ei se silti oikein onnistu. Kyllähän se seisoo, mutta miten, siitä ei puhuta..
Tämmöisen vapaaseisomisen sain tallennettua ennen kehiä, kun valjaatkin olivat vielä päällä:
Siirryttiin ravausharjoitusten jälkeen kehien tuntumaan. Metsästyskoirien kehät olivat ulkona, mäyräkoirien sisällä. Vähän ravailtiin kehääkin ympäri harjoitukseksi ja se meni vallan nätisti. Siirryttiin hiukan sivummalle odottelemaan kehien alkamista. Mainittakoon että koko näyttelypaikallaoloajan Kaski tasaisin väliajoin ilmoitti olevansa paikalla, ettei varmasti jäisi kenellekään epäselväksi (onneksi sentään kehässä oli hiljaa..). Pian saapuivatkin Kasken kasvattajat seuraamaan Nössin pärjäämistä. Mukanaan oli myös karjalankarhukoiranarttu Elsa ja pitihän junnujen pistää heti vähän painiksi kun pitkästä aikaa nähtiin. Oman osansa saivat myös Elina ja Tomi, jotka Kaski valtaisin pystyloikin otti vastaan ja pusujakin jaettiin taas ennätysmäärä hännänväpätysten kera.
Pian päästiinkin jo kehään. Junnu-uroksia oli kaksi ja tuomarina tälläkertaa Sakari Poti. Tuomari kävi alkuunsa moikkaamassa molemmat koirat ja tarkisti pikaisesti hampaat. Kasken kanssa on tehotreenattu tuota hampaiden katsomista ja hienosti se meni, vaikka itse en ehtinyt siihen reagoida kun en olettanut hampaita heti siinäkohtaa katsottavan enkä kerinnyt ottamaan paremmin koirasta kiinni ettei pääsisi väistämään, oma mokani siis. Sitten yhdessä kierros ympäri ja siirryimme Kasken kanssa odottamaan sivummalle omaa vuoroamme. Kaski seisoskeli nätisti, haukkumatta ja tempomatta vieressäni. Pian päästiin lähempään syyniin, mitattiin säkää, tarkistettiin palleja ja muuta mukavaa ja hienosti meni, kun tajusin nyt paremmin pitää kiinni koirasta. Kaski kun ei juuri pidä vieraiden kosketuksesta ja väistää vaikka ystävällinen onkin, eikä mittaustakaan ole juuri harjoiteltu. Mutta hyvin meni onneksi. Liikkuminen meni vallan nappiin, vaikka Kaskea kovasti kiinnostikin haistella kentän pintaa ja pää kulkikin välillä vähän turhan matalalla.. Seisoi myös ihan nätisti paikoillaan, ei turhaa levottomuutta, ei pyörimistä, haukkumista eikä vinkumista. Jalkojen asennosta seisoessa en mene takuuseen, mutta Mikon nappaamien kuvien perusteella ei ne nyt ihan vinksallaankaan olleet. :D
Tulokseksi saatiin JUN EH JUK 2, johon olen tavattoman tyytyväinen. Toki se ERI olisi ollut vielä hienompi, mutta se pettymys haihtui kyllä Kasken mahtavaan käytökseen kehässä ja olen pikkunöösistä hurjan ylpeä! Seurattiin kehän laidalta vielä loput pohjikset ja sitten kotia kohti. Olisi ollut kiva jäädä seuraamaan ja kuvaamaan suomenpystykorvia ja myöhemmin karjalankarhukoiria, mutta meillä oli muita sovittuja suunnitelmia iltapäiväksi. Oli rohkaiseva kokemus, pakko myöntää, nyt uskaltaa ilmoittaa Kaskea tuleviinkin näyttelyihin. :)
Tässä vielä arvostelu, tuomarina siis Sakari Poti:
45 cm. Keskikokoinen, mittasuhteiltaan hieman pitkä. Vielä kevytpiirteinen pää. Hyvä runko ja raajat. Hyvä karva, oikea-asentoinen häntä, kevyt liike. Miellyttävä luonne.
