lauantai 15. lokakuuta 2011

Kuvasaastetta.


Omnomnom peuranpäätä.
"Enkös ookkin reipas poika, isi?"

 Jeps, tuommosia kuvia, joista suurin osa tältä päivältä. Käytiin anoppilassa vähä metsässä pyörähtämässä jos olis lintuja näkynyt ja samalla virkistävälle metsälenkille. Tai no kuinka virkistävää taas voi olla mustan paholaisen piteleminen, koska se vetää aina hepulit kun pääsee metsään ja vetää kuin juna, kuten olen tainnut joskus aiemminkin mainita. Tarvii hommailla se GPS-panta piakkoin niin vois kokeilla Kuloakin juoksuttaa irrallaan. Anoppilan pihassa kokeiltiin tänään niin että Kulolla oli kyllä valjaat ja hihna mukana roikkumassa, mutta periaatteessa se oli vapaana. Heiteltiin palloa ja muuta, oli vähän hämillään kun pääsikin yllättävän pitkälle vaikka hihna tulee mukana, mutta näytti nauttivan. :) Sitten se väsähti ja jäi kyräilemään mun jalkoihin, josko Kaski laskisi senkin mutustelemaan peuranpäätä - turha toivo.

Metsässä oli aika hiljaista, loppulenkistä pyrähti pyy uran varresta ja me jäätiin Kulon kanssa siihen kykkimään kun Kaski ja Mikko lähtivät katsomaan josko siitä olisi haukun ja pudotuksen saanut. Muutaman kerran Mikko myös pillitti ja johan lensi koiraspyy meidän nenäedestä uran poikki, suuria metsästäjiämme kohti ja laskeutui kuulemma lähipuuhun. Kaskella vaan oli taas jotain omaa kivaa eikä se huomannut koko lintua, pyh. Mutta haku oli kivannäköistä, irtaantui mukavasti ja oli ekaa kertaa minuutteja lenkillään. Aateltiin että kai se on löytänyt jonkun muhevan peuranpaskan ja on jumittunut siihen nautiskelemaan ja hajustamaan itseään, mutta ei, kohtahan tuo pelmahti omana valkoisena itsenään kieli vyönalla moikkaamaan ja haukkaamaan namin. Jes! :) Peurojen perään se kyllä singahti kerran kun joku lauma edestämme tömisteli, mutta tuli kutsusta pois, jes sillekin! :)

Kun päästiin metsästä pois, hengailtiin siinä anoppilan pihassa ja Kulolle tosiaan heiteltiin vähän palloa. Kaski vietti lopunaikaa peuranpään kimpussa, tuossa ylläolevassa kuvassa mokoma pää on vielä aika kokonainen, loppujen lopuksi siitä taisi jäädä Moskulle vain puolet. Kivoja kavereita kun tulevan ja syövät hänen eväänsä, mahtoi tuumia Mosku. Saa nähdä paljonko Kaski ripuloi ensiyönä tai huomenna päivällä, sen verran se siitä kuitenkin vetäisi että voi olla masu kovilla, tai siis löysillä. Nojoo, kai se tässä nähdään. :D

Huomenna Mikko meinasi että lähtevät Kaskinöösin kanssa aamusta katselemaan samaan metsään olisiko vaikka teeriä paikalla. Jos heräävät.. :D