Tänään käytiin anoppilassa piipahtamassa. Ostin Kärsälle jokinaika sitten jälkiliinan, joka verijäljestelyn ulkopuolella suo pojalle 15metrin verran liikkumavapautta ja sitä hyödynnettiin jälleen. Ihan pienesti käytiin anoppilan takapihan pellolla kirmailemassa, mutta osasihan Kärsämies ottaa liikkumavapaudestaan ilon irti. Tuokin liina on liian lyhyt sen täysimittaisiin kirmailuihin ja kaahaushepuleihin, mutta on se ainakin alku. Josko tuosta saisi ihan tavan ja alkaisi reenailemaan taas luoksetuloa ja muuta mukavaa niin uskaltaisi päästää jätkää kaahailemaan joskus vielä irtikin. Tai ainakin niin että joku naru roikkuu perästä. Harmikseni kuvallinen anti jäi kaahailusessioista olemattomaksi, olisi saanut tallennettua hyviä ilmeitä kun jätkät painaa korvat litassa ja kielet poskella menemään. 8)
Saatiin me 40 minuutin käpyttely siinä aikaiseksi rauhallista hiekkatietä pitkin ja hengailtiin sitten vielä tovi metsän puolella odotellessamme Mikkoa ja Kaskea. Kärsä löysi puolukoiden ihanuuden, kun ihan vain piruuttani sellaista sille kädestä ensin tarjosin. Sehän perhana maistui ja sen jälkeen herra veteli puolukoita suoraa varvuista. Mustikoita se on aiemmin kyllä mussuttanut, mutta puolukat olivat uusi tuttavuus.
Kasken linnustelu-ura alkaa pikkuhiljaa näyttää ihan hyvältä, vaikka oikeaa pudotusta ei edelleenkään ole saatu. Enimmäkseen se johtuu sopivien lintujen vähyydestä (pyitä kyllä on, mutta ne kun ei sitä haukkua kestä), ja nyt kun puista putosi vielä lehti niin jos jostain teeren onnistuu löytämään niin ne eivät kestä haukussa senkään vertaa. Ääntä tuo on kyllä ruvennut antamaan esmes tänään, puuhun jääneelle pyynhajulle, mikä on ihan hyvä juttu siihen nähden että Kaski on kuitenkin sellainen kireähaukkuinen tapaus.
Laitetaan vielä lopuksi kuvia tältä viikolta. :3
Kiitos, kun kävit meidän blogissa! Aivan ihania syyskuvia täällä :) Meillä kans yksi koirista ei tule luokse ja viime talvena sitä treenailtiin liinassa lelujen kera. Nykyään tulee lelujen perässä ainakin agilitynkentällä, mutta en edelleenkään uskalla tyttöä päästää kaupungissa vapaaksi.. ja metsässä taas katoaa korvat hyvien hajujen vuoksi ;D
VastaaPoistaKulo on kans niin riistaviettinen tapaus, että sen vuoksi meilläkin liinaillaan. :) Lisäksi sitä on ulkona vaikea motivoida herkuilla tai leluilla, kun hajujen tutkiminen ja eläinten jälkien seuraaminen on sille sata kertaa palkitsevampaa kuin joku nakinpala. Kaski onneksi sentään kuuntelee ulkonakin, ja hää pääseekin pelloilla ym. juoksentelemaan ihan muutenkin, kuin vain metsästysreissuilla. Kaupungissa tai taajamassa ei kyllä Kaskeakaan uskalla päästää kun houkutuksia (ja vaaroja) voi olla liikaa; muita ulkoilijoita, koiria, autoja jne, mutta tällai maalla tietyissä paikoissa pystyy suht huoletta pitämään. :)
PoistaKiva kun kävit myös meidän blogissa ja tervetuloa uudelleenkin! :)