Emopyyntejä ja veneilyä

Viimeaikaiset lintupuuhamme ovat keskittyneet lähinnä hiirihaukkojen emopyynteihin ja ruskosuohaukanpesien etsintään.
Tähän mennessä hiirihaukkaemoja on saatu kiinni neljä kaikkiaan viidestä yrityksestä ja hommat jatkuu. Valitettavasti en voi juurikaan kirjoitella pyynnistä itsestään, joten vähän jääpi tyngäksi tämä nyt. Vaikka ei kovin suuri Sherlock tarvitse ollakaan tietääkseen kuin noita pyydetään, en halua olla avustamassa ties minkälaisten tyyppien puuhasteluja (kyllä se muinainen petolintuviha edelleen kitkuttaa tässä maassa, valitettavasti) kertomalla kuinka se tehdään, jos jotakin vinkkejä etsiessään tähän blogiin päätyvät.
Mutta jos nyt edes kuvia hiirihaukkaemoista, vaikka sen kummempaa kertomusta tähän nyt ei olekaan. :)

"Hyvästi ja heihei!"

Eilen käväistiin ruskosuohaukkareissulla Mikon ja Harrin kanssa. Keli oli vähän harmaa etenkin alkuunsa, mutta onneksi ei juuri satanut, mitä nyt piiikkuisen ripsautti yhdessä vaiheessa mutta sekin sade kuivahti samantien kokoon kun pakkailin varunvuoksi kameravehkeet reppuun suojaan. Loppuakohden aurinko paisteli pilvien takaa nätisti, ei liian kirkkaasti vaan aikalailla optimisti mitä kuvaamiseen tulee.

Kalalokki

Tarkoitus oli käydä kolmella ruskispaikalla ja toivoa parasta. Veneellä olimme luonnollisesti liikkeellä. Itse niin kovin reippaana kaislikoiden koluajana jäin istuskelemaan veneeseen, kun jätkät rämpivät pesää etsien. :D Olihan mullakin kahluusaappaat mukana jos he pesän löytäisivät niin pääsisin sinne kuvaamaan ja noin, mutta etsimään en tällä kertaa ryhtynyt. Tekosyynä heitettäköön, että ei ollut porkkia mukana (Mikollakin vain pihasta mukaan repäisty aurauskeppi) ja kokemattomampana ja ilman tukikeppejä olisin siellä turvallani jatkuvasti
eikä minusta olisi järin suurta apua muutenkaan. :D Joten siis pääasiassa kulutin aikaani veneessä yrittäen kuvailla ympärillä pyöriviä sudenkorentoja ja silppuamalla kaisloja. Kauheaa, kylläpäs taas hävettää oma hyödyttömyyteni...

Muuttavia kuoveja.

Kovista yrityksistä huolimatta ruskosuohaukkoja ei kuitenkaan löytynyt muuten kuin tuhoutunut munapesä, mutta reissu oli siitä huolimatta varsin mukava. Järvellä on totta kai kaikkea oheiskuvattavaa ja rauhallinen veneilykin liki tyynellä järvellä on itsessäänkin jo rentouttavaa. Kuviin eksyi pääasiassa harmaalokkeja, kalalokkeja, kalatiiroja, silkkiuikkuja, sinisorsa ja telkkiä. Rantasipejä viuhtoi ohi muutamaan otteeseen ja västäräkin poikasia ja aikuisiakin pyöri rantakivillä muiden joukossa.Yli lensi myös vajaan sadan kuovin muuttoparvi.

Harmaalokeilla oli poikaset eräässä pienessä saaressa, jonka ohi veneellä ajelimme kun siirtyilimme ruskosuohaukkakaislikolta toiselle. Tulevat hyvin lähelle lentelemään ja varoittelemaan. Harmaalokkien varoitusääni on ihana, sellainen pehmeä 'awawawa' ja sitä tuleekin aina kilpaa matkittua Mikon kanssa ja naureskeltua kun se kuulostaa niin hauskalta. :D

 

Kun päästiin takaisin rantaan, käytiin kurkkimassa olivatko aiemmassa postauksessa esittelemäni sarvipöllönpoikaset vielä maisemissa ja löydettävissä. Siellähän ne edelleen möllöttelivät ja tuli niistäkin vielä muutama räpsy otettua. Tämä kuvissa esiintyvä yksilö kökötti erityisen alhaalla, siinä missä muut istuivat korkeammalla ja oksien suojissa niin, että niistä ei juuri kuvia saanut. Kyllähän ne kasvaneet ovat viime näkemän, maski alkaa kirkastua mustasta ruskeaan ja siivetkin alkavat näyttää jo pöllön siiviltä eivätkä vain nukkaisilta lärpäkkeiltä. Kovasti siellä yritettiin naamioitua kapeaksi oksaksi, mutta eipä noita vaikea ole hyvästä naamiotimusyrityksestä huolimatta oksilta bongata. Emokin siinä kävi pyörähtämässä, mutta ei tälläkertaa jaksanut vaivautua edes huutelemaan törkeyksiä, kaipa sekin oletti että poikaset naamioituvat sen verran hyvin etteivät hurjat kaksijalkaiset niitä löydä ja pistä poskeensa. :D Vaikka ovathan nuo kieltämättä aivan syötävän suloisia...