Tilpiaisia

Eli tilhiä ja urpiaisia!

Tämä lauantai oli pyhitetty täysin lintukuvaukselle. Koko edeltävä viikko tuli päivittäin kytättyä Forecan sääpalvelua, että onko sen lupaukset lauantaisesta auringonpaisteesta kadonneet, mutta ei - kerrankin mokoma piti kutinsa! Tarkoitus oli etsiä lisää kuurnia, tilhiä ja rastaita - marjalintuja siis lähinnä - ja ehkä poiketa Siurossa moikkaamassa koskikaraa.

Puoli kymmenen jälkeen lähdimme liikkeelle kohti Nokiaa, kamerareppu pakattuna ja kuvaaja sekä autonkuljettaja (:D) intoa tursuten. Tuli siinä jo matkalla ihasteltua, miten nätilta vallitseva valo näytti jo siinä vaiheessa, eikä se siitä voisi kuin parantua mitä pidemmälle päivää mentäisiin. Ei kovaa suoraa valoa, vaan nätisti sini- ja punasävyisten pilviverhojen takaa hehkuen. Nam.

Ensimmäiseksi haettiin Mikon kiikarit, mokomat kun unohtuivat edellisellä kuurnareissulla Harrin autoon. Siitä suuntasimme Myllyhaka-Halimaan suunnille jäljittämään taviokuurnia ja onnistuimme peräti löytämään n. kymmenen yksilön parven - tosin olivat kuvauksen kannalta hyvin korkealla puissa ja lopulta laskeutuivat aivan kerrostalon vieressä olevaan korkeaan pihlajaan, eikä kuurnasista näinollen tullut kuvia.

Epäonnisen kuurnatilanteen jälkeen huristelimme Nokian kaatopaikalle. Muutamat harmaalokit ehdittiin vilahdukselta näkemään, mutta ei mitään mahdollisuuksia saada kivoja talvisia ja lumisia lokkikuvia. Samassa läjässä lokkien vanavedessä yli lensi sadoittain variksia ja naakkoja. Ajettuamme edemmäs, selvisi syy dyykkareiden joukkolennolle, kun vanha kanahaukkanaaras kaarsi paikalle. Nätisti se pyörähti auton päällä ja kaarsi sitten takaisin tulosuuntaansa.
Ensimmäiset urpiaiset löytyivät heti kanahaukkatilanteen jälkeen mussuttamasta rikkaruohoja, mutta kovin olivat kaukana kuvauskalustolleni. Lintuja pyöri sillä paikalla jonkun kolmisenkymmentä, nappasin 'testikuvablogintäyteräpsyn' yhdeksästä. Toinen kanahaukkakin, nuori naaras, istahti useamman sadanmetrin päässä olevalle risukasalle urpiaisia katsellessamme.

Naakkoja oli vallan mustanaan, mutta olosuhteet olivat vähän turhan musta-valkoiset onnistuneisiin kuviin, joten jätin varislintukuvauksen sikseen.

Kaatisvierailulta suunnattiin Siuronkoskelle kuvailemaan koskikaraa, mutta paikalla oli vähän ruuhkaa (ts. toinen kuvailija). En halunnut ängetä viereen hänen ollessa melkeinpä parhaalla kuvauspaikalla, joten alajuoksun tsekkauksen jälkeen (jossa kellui yksi isokoskelonaaras) painuttiin takaisin keskustaan ja Myllyhakaan katsomaan josko kuurnat olisivat vaihtaneet paikkaa kuvauksen kannalta otollisemmaksi, mutta eivätpä olleet. Tässä kohtaa taisi alkaa hiipiä jo semmoinen epätoivo takkiin, että monta tuntia on aikaa kulutettu, mutta ainuttakaan 'oikeaa kuvaa' en ole saanut aikaiseksi kun ei löydy lintujakaan. Käytiinpä siinä välissä sitten poikkeamassa äitini tykönä ja tankkaamassa Hesburgerissa..

Ravittuina suunnistimme Edenille tiklihavainnon perässä ja toivoimme että löytäisimme edes tilhiä, mutta tyhjäähän siellä oli, ei linnun lintua missään. Viholasta löysimme viitisentoista tilheä, mutta huolimatta siitä että ajelimme pätkän jalkakäytävää tilhikuvantoivossa, ei moinen tempaus tuottanut minkäänlaista tulosta.

Johan siinä alkoi jo veetuttaa, kun koko päivä omistettu lintukuvaukselle, valo olisi hieno ja kaikki kohdallaan, mutta lintuja ei vain ole ja sekin hieno valo hiipuu hetki hetkeltä. Kehosta ei löytynyt lintuja ja viimeisenä oljenkortena löytää jotakin kuvattavaa, päätettiin lähteä kotiin Sorvan kautta. Onneksi näin, sillä Hauroisista löytyi sitten kunnolla kuvattavaa. Erään rivitalon nurkalla möllötti koivuissa ja marja-aroniapensaissa noin 30 tilheä. Mustarastaita paikalla pyöri ainakin viisi ja koivun alaoksilla ruokaili pikkuinen parvi urpiaisia.


Voi että kun pidän urpiaisista, todella sympaattisia pieniä akrobaatteja ja nämä yksilöt olivat hurjan luottavaisiakin. Sain kävellä aivan vierestä jalkakäytävää ja siirtyillä niiden ympärillä etsien parhaita kuvaussuuntia ja taustoja. Mahtavia tyyppejä!

Joku ihmeen mömmööntyminen noiden kuvien kanssa kävi kun niitä pääsi koneelta katsomaan, piirto näyttää pehmeältä ja aivan kuin tarkennus ei olisi ikinä osunut. Jatke oli kyllä käytössä, mutta sen ei noin rajusti pitäisi kuvanlaatua heikentää. Kaipa laitoin asetukset niin kivasti poskelleen, että suurin osa kuvista on aika muhjua kun koneelta katsoo, kamerassa ei niinkään. Nopeasti vain välillä tuli vilkaistua histogrammia onko valotus about kohdallaan niin jäi muhjuuntuminen huomaamatta - ISOn nostaminen ja samalla aukon pienentäminen olisi voinut helpottaa, ehkä. Vajaa 500 kuvaa tuli räpsittyä tuosta yhdestä tilanteesta ja hyvä niin koska tarkennuksen osuminen linnun naamaan/silmään tuntuu olevan aina ihan tuuripeliä (etenkin jos jääräpäisesti haluat kuvata viiden kilon vehkeillä käsivaralta pidemmän tovin, vaikka monopodiinkin haettiin Benron tilttipää eilen postista) ja hyvä olla varaa poistella huonoja.. köh. Ja nyt vielä tuo mössöongelma.. Noh, kaikkiin tässä postauksessa oleviin kuviin en ole tyytyväinen, koska olen niin pirun kriittinen kaikkia tuotoksiani kohtaan oli kyse sitten valokuvista tai piirustuksista, mutta Mikko vakuuttaa vieressä että hyviä ovat, niin menkööt vähän heikommatkin kuvat seulastani läpi tämän(kin) kerran..

Oli mukava päivä ja huomenna ilmeisesti pitäisi olla niinikään valoisaa ja aurinkoista, ehkä lähden itsekseni Hervantaan kuurnajahtiin, kun Mikko lähtee vääntämään haukanpesää puuhun. :)

Lempikuvani tästä joukosta.