Marjanmussuttajia piisaa.

Torstaina huitaistiin Mikon kanssa extemporee Hervantaan kuvailemaan, kun oli niiiiin kaunis ilma. Ja onneksi lähdettiin, taisin saada otettua parhaimmat lintukuvani tähänmennessä. Kuvia tuli räpsittyä yli 800 ja niistäkin jäi vielä väärintarkentuneiden ja muiden epäkelpojen poiston jälkeen yli 500 käyttökelpoista odottamaan jälkikäsittelyä. Eilisillan aikana sain käytyä kaikki alustavasti läpi ja väkisin halusin muutaman jo käsitelläkin, vaikka kello näytti että nukkumaanmenoaika oli mennyt jo pitkälti yli. Lopulta oli pakko mennä nukkumaan ja haikein mielin jättää loput seuraavalle päivälle.

Tänään sitten iskin loppujen kimppuun ja vastaan tuli tähän mennessä ja tässä mittakaavassa ennenkohtaamaton ongelma; millä päättää kaikista kivoista ruuduista aina ne tilanteen muutama parasta, jotka pääsevät jälkikäsiteltäviksi ja mahdollisesti julkaistaviksi? Vaikka kivampihan se on terävistä ja muutoin onnistuneista kuvista selailla niitä mieluisampia, kuin yrittää väkisin löytää vain se yksi oikeintarkentunut. Tuntuu kyllä vaihteeksi hyvältä katsoa hyvää sarjaa onnistuneita otoksia, tarvitsisi varmaan ottaa tavaksi!

Kohteena olivat siis jälleen marjalinnut ja erityisesti taviokuurnia lähdettiin taas tavoittelemaan. Eipä niitä kovin kauaa tarvinnut etsiä, ensimmäiseltä paikalta löytyi ensin kymmenisen tilheä joita jäin kuvailemaan. Samalla Mikko oli jatkanut katua eteenpäin, yhyttänyt kuurnat ja tuli huikkaamaan minutkin paikalle. Kuurnat (n. 10 jatkuvasti paikalla, toinen mokoma pyöri lähistöllä) ruokailivat aivan pihlajien alaoksilla, tosin alkuunsa täysin varjossa. Onneksi päättivät pian vaihtaa paikkaa muutamia kymmeniä metrejä eteenpäin parkkialueelle ja auringonpaisteeseen.

Pyrstötön Angry kuurna.

Puissa oli lunta todella kauniisti ja marjaterttujen päälle kasaantuneesta lumesta muodostui mahtavia 'lumikelloja'. Marjatkin olivat suurimmilta osin vielä jokseenkin punertavia, eikä pelkkiä täysin tummia kurttuja. Aurinko paisteli nätisti ja pääsin kuvaamaan vaivatta myötävaloon ja linnut ruokailivat edelleen hyvin matalalla, niin tilhet kuin kuurnatkin. Paikalla oli myös yksi räkättirastas, joka oli onnettomuudekseen menettänyt vasemmasta jalastaan kaksi varvasta. Yksi kuurnakin oli jossakin rytäkässä menettänyt kaikki pyrstösulkansa ja muistutti kovasti jonkinlaista Angry Birdiä pallomaisine olemuksineen.

Kuurnista jäimme kaipaamaan vanhoja koiraslintuja, niistä olisi auringonpaisteessa tullut upeita kuvia. Tuumattiin josko lähdetään kääntymään vielä Lukonmäessä etsimässä niitä, mutta muistikortit täyttyivät jo tuolta ensimmäiseltä paikalta ja valokin alkoi loppua. Ja eivät nuo naaraat/naaraspukuiset koiraatkaan sen huonommiksi jääneet, upeat värit niissäkin! Ja samalla tuli laitettua jälleen merkille kuinka kaunis lintu räkättirastas on - äänellä ei niinkään ole siunattu, mutta meidän molempien mielestä ulkonäöllisesti se on hyvin kaunis lintu.

Lintuja pääsi niin lähelle ettei jatketta tarvinnut alkukokeiluiden jälkeen lainkaan, välillä 300mm:kin oli liikaa. Yksijalka ja tilttipää olivat aivan ehdottomat, viimeisimmästä urpiaistilanteesta viisastuneena ne olivat samantien käytössä ja nyt kun konkreettisesti huomasi kuinka mahtavat ne on käytössä, en noista ihan hevillä siirry käsivaralta kuvaamiseen kun Sigma (eli kuten leikkisästi häntä kutsumme 'Tuuba') on nokalla. Minun on näemmä kaikki aina opittava kantapään kautta ennenkuin uskon yhtään mitään. :D


Kuvia en viitsinyt tähän blogipäivitykseen änkeä mieletöntä määrää, joten loput löytyvät kuvat.fi-sivustoltani http://annikarossi.kuvat.fi/kuvat/Linnut/ . (Pst, niitä saa käydä kommentoimassa ja arvostelemassa!)