Emämunaus kera boten.

Eilisiltana kirmattiin vielä iltakahdeksan jäljestä Vesilahden Palhoon, kun paikallinen tuttu isäntä soitteli Mikolle linnusta, jota ei ollut tunnistanut. Ensin yritettiin tuntomerkkien perusteella hakea netistä ja kirjasta vinkkiä, mutta pakkohan sitä oli lähteä vielä erikseen katsomaan - tuli oikein bongariolo kun kiidettiin kauheeta kyytiä jotakin tirppaa määrittämään. :D Paikanpäältä löytyi sitten suokukkokoiras. Eipä toki mitään hurjaan raria odotettukaan, ja kiva että lintu oli vielä paikalla että päästiin jännityksestä eikä jäänyt sitten mietityttämään jälkeenpäin.



Tänään töiden jälkeen suunnattiin Mikon kanssa kahdestaan muutamalle Vammalan pöllönpöntölle, lopulliseksi saldoksi jäi kaksi viirupöllöä. Muutamia varpuspöllön- ja lehtopöllönpönttöjä tsekattiin myös, mutta eipä niissä pöllö asusta tänä vuonna.

Erään tyhjäksi todetun lehtarinpöntön jälkeen käytiin viereisen järven rannassa kurkkimassa, kun järvellä näkyi tukkakoskelopariskunta. Sitä piti toki koittaa kuvata, mutta huomion vei heti alkajaisiksi ruskosuohaukkanaaras, joka kaarteli korkealla viereisen kaislikon yllä. Kun luovuin yrittämästä saada siitä kuvia kun se ei tullut yhtään lähemmäksi, huomasin kuinka lähellä veden pintaa lähestyi jokin iso, ruskeansävyinen lintu. Heti eivät aivot olleet mukana, mutta hyvin pian tajusin seuraavani kaulushaikaraa hyvinkin lähietäisyydeltä. Äkkiä kuvausvehkeet siihen suuntaan ja valtava yritys saada komeita lentokuvia kaulushaikarasta - paskanmarjat, sanon minä. Reisillehän se meni heti alkuunsa, kun tarkennusasetukset olivat jääneet One shotille enkä heti edes tajunnut sitä, kuvittelin varmaan ettei servo löydä lintua vaan tarkentuu taustaan (kuvasin käsivaralta ja mun haballa ei tuotakaan komboa pidetä täysin vakaana kun seuraa lentävää lintua) ja siksi en saa tirppaa tarkaksi.. Voin kertoa, että teki mieli hakata päätä laituriin, kun lähes täydellisesti missasin moisen hienon tapahtuman ja ihan typerän virheen takia. Haikara laskeutui veteen lähelle kaislikon reunaa ja tuommoisen semi-kelvollisen räpsyn sain itse laskeutumisesta ja siitä kun "botte" lähti uimaan kaislikkoa kohti ja katosi sinne. Ja samalla sinne meni myös tämän tytön kaulushaikarakuvat siltä kerralta. Odotettiin ja odotettiin ja yritettiin cokis-pulloon puhaltelemalla saada sitä näkyviin, mutta turhaan. Kyllähän se siellä äänteli, puhalteli ja kurnutti, taisi olla pariskunnallinenkin heitä siellä, mutta eivät suvainneet enää näyttäytyä. Kuvasin siinä odotellessani sitten joutsenia, telkkiä, ruskosuohaukkakoirasta, harmaa- ja kalalokkeja ja korppeja. Lokkeihin on muuten helppo harjoitella lentokuvausta, liikkuvat sen verran hitaasti, jokseenkin ennalta-arvattavasti ja liitävät paljon jolloin siivet ovat todennäköisemmin kauniissa asennossa.

Jäi harmittamaan ihan tuhottomasti tuo kaulushaikaratilanne, mutta eipä tätä tyttöä niin vain lannisteta, piakkoin toivottavasti uudestaan samalle paikalle, josko silloin onnistaisi vaikka paremmin. Oli kuitenkin hurjan kiva edes nähdä botte, komea ja erikoinen lintu kuitenkin. Josko niitä huippukuvia ehtii ottaa vielä myöhemminkin, ainakin elättelen kovasti toiveita siihen suuntaan. Aamulla, jos herään ajoissa, olisi aikomus mennä taas 'takapihan' kojuun kyttäämään josko saisi kahlaajakuvia nyt kun vesi on sen verran laskenut, että vesilinnut eivät kojun edustalla enää juuri viihdy.