Tikkaisaa

Tänään aamulla pääsinkin suoraa sängystä yövaatteisillani rengastamaan harmaapäätikkanaarasta, kun Mikko aamuvirkumpana oli laittanut tikkapyynnin pystyyn takapihan haavikkoon. Olemme tässä uudessa pirtissä asuessamme (muutimme siis ostamamme omakotitaloon tuossa muutamia viikkoja sitten) saaneet seurata harmaapäätikkojen touhuja useana päivänä ja tokihan niitä täytyy koittaa saada renkaisiinkin - ja sehän onnistui niinsanotusti 'ykkösellä'. Yllättävän kiva yksilö oli käsitellä, yleensä tikkojen kanssa saa varautua verisiin ja jomottaviin sormiin, mutta tämä tyttö purki turhautumustaan ainoastaan äänellään ja täten sormemme säästyivät ehjinä. Kihlat jalkaan, mitataan siipi, muutama valokuva ja harmisnaaras pääsi jatkamaan omia puuhiaan, nopea homma. Oli muuten ensimmäinen rengastamani harmaapäätikka, mutta takaan ettei viimeinen. Peiponlaulustakin saimme siinä rengastellessa nauttia.

Mukavan aamurengastuksen, pukemisen ja eväidenteon jälkeen jatkui sama touhu kuin eilenkin, eli auto alle ja palokärkireviireitä kartoittelemaan. Ensimmäisellä pysähdyksellä ei kuultu palokärkeä, mutta sensijaan oli mukava kuulla kuinka uuttukyyhky puupotti haavikossa. Sen jälkeen meni muutama pysähdys, ettei kuultu yhtään mitään, mutta sen jälkeen kärkiä löytyi neljältä peräkkäiseltä paikalta. Osa koiraista oli hieman aktiivisempia äännellen ja rummuttaen, osa tyytyi vain lentelemään hiljaa ympärillämme atrapin laulaessa. Yhdellä paikalla koiraan seuraksi liittyi reviirin naaraskin ja linnut lentelivät hyvin lähellä ja matalalla ympärillämme - säänsalliessa huomisaamuksi siis pyyntivehkeiden kanssa kyseiselle reviirille ja toivon että saan kihlata ensimmäisen aikuisen palokärkeni.