Saatiin eräiltä pesäkaislikon tuntumassa asuvilta venettä lainaksi, johon iskettiin Harrin sähköperämoottori (on muuten kätevä ja hiljainen peli!) ja eikun matkaan. Vene oli kohdekaislikkoon nähden 'väärällä' puolella niemeä parkissa, joten hurruuteltiin hissuksiin koko kapea, mutta pitkä niemi ympäri. Jos vene olisi ollut toisella puolella, olisimme päässeet muutaman kymmenen metrin liikahtamisella veden poikki.. Noh, tälläkertaa näin. Eeikä se sinänsä haitannut, veneily on ihan mukavaa ja saattaahan siinä löytyä vaikka kuvattavaakin matkalla! Kuikkapari pyörähteli jonkunmatkan päässä kun lähdimme rannasta liikkeelle, mutta muutoin lähinnä silkkiuikkuja, kalatiiroja sekä harmaa- ja kalalokkeja hääräili poikasineen paikalla. Kauempana järvellä istuskeli kivellä myös yksinäinen merimetso.
Harmaalokki. Tässä on värit jotenkin ihan poskellaan, mutta olkoot.. |
Pääsimme siinä sitten kaislikolle ja lykättiin jostakin kohtaa vene kaislojen sekaan, jätkille kahluuhousut jalkaan ja menoksi. Minä jäin taas kiltisti venevahdiksi pyörittelemään peukaloitani. :D Ja toisaalta ihan hyvä että jäin, pesä löytyi ihan hyvänkin matkan päästä siitä mihin veneellä jäätiin, joten soudin sitten veneen lähemmäs. Ha, olen soutanut ties koska viimeksi, mutta ihmeen nöyrästi vene meikäläistä totteli! Parkkeerasin sen lähemmäs pesäpaikkaa, eikä paljon lähemmäksi olisi voinut päästäkään. Harri naureskeli että vetääkö hän veneen vielä siihen pesän viereen, ei nimittäin jäänyt minulle montaakaan metriä talsittavaksi kaislikossa, hyvä jos viisi..
Kahluusaappaat jalkaan ja pesälle! Viisi komeaa poikastahan siellä möllötti. Neljä niistä oli kuulemma ottanut samantien hatkat kun Mikko oli pesälle sattunut, nämä kun välillä lähtevät räpeltämään kaisloja pitkin karkuun kun kokevat että heitä uhataan. Kaikki kuitenkaan saatiin talteen. Mikko rengasti ne sekä alumiinirankaalla että muovisella lukurenkaalla. Lukurenkaat ovat mielettömän käteviä, niillä saa paljon todennäköisemmin linnusta kontrolleja kun tarvitsee vain lukea esim. lennosta renkaan lyhyt (tavallisesti 3-4 merkkiä) kirjain-numeroyhdistelmä. Tällöin lintua ei tarvitse pyytää kiinni lainkaan ja se on toki aina hyvä juttu.
Poikaset saatiin rengastettua, mitattua ja punnittua. Sitten alkoi jännä vaihe - poikasten saaminen jäämään pesään, että saan otettua muutaman kuvan. Olosuhteet olivat aika karmaisevat, valo tuli suoraa vastaan, eikä poikasten pakoherkkyyden takia siellä voi paljon lähteä rämpimään ja kiertämään paremmalle puolelle. Niillä olosuhteilla mentiin mitä oli suotu. Vaikka "eipä tässä vuoden luontokuvaa ollakaan ottamassa", kuten meillä on tapana aina sanoa, kun ollaan napsimassa lähinnä tällaisia 'dokumenttikuvia' ja jotakin mitä laitella vain blogiin näytille. Ja tarkoittaen tietysti sitä, ettei se ole niin justiinsa, vaikka aikaansaatu kuva ei paras mahdollinen olisikaan. Onneksi pesä on sen verran matalalla kaislikon suojassa, ettei aurinko päässyt ihan täysillä polttamaan kaikkia valkoisia ja luomaan kaisloista hyvin häiritseviä varjoja. Ihan kelvollinen ja havainnollistava ruskiksen pesäkuva, etten sanoisi.
Kalalokinpoikasia. |
Niiin nätti pikkulokki kaiken sinisyyden keskellä. :D |
Seuraavaan postaukseen yritän kuvien osalta tsempata taas~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti