Tähän mennessä hiirihaukkaemoja on saatu kiinni neljä kaikkiaan viidestä yrityksestä ja hommat jatkuu. Valitettavasti en voi juurikaan kirjoitella pyynnistä itsestään, joten vähän jääpi tyngäksi tämä nyt. Vaikka ei kovin suuri Sherlock tarvitse ollakaan tietääkseen kuin noita pyydetään, en halua olla avustamassa ties minkälaisten tyyppien puuhasteluja (kyllä se muinainen petolintuviha edelleen kitkuttaa tässä maassa, valitettavasti) kertomalla kuinka se tehdään, jos jotakin vinkkejä etsiessään tähän blogiin päätyvät.
Mutta jos nyt edes kuvia hiirihaukkaemoista, vaikka sen kummempaa kertomusta tähän nyt ei olekaan. :)
"Hyvästi ja heihei!" |
Kalalokki |
eikä minusta olisi järin suurta apua muutenkaan. :D Joten siis pääasiassa kulutin aikaani veneessä yrittäen kuvailla ympärillä pyöriviä sudenkorentoja ja silppuamalla kaisloja. Kauheaa, kylläpäs taas hävettää oma hyödyttömyyteni...
Muuttavia kuoveja. |
Harmaalokeilla oli poikaset eräässä pienessä saaressa, jonka ohi veneellä ajelimme kun siirtyilimme ruskosuohaukkakaislikolta toiselle. Tulevat hyvin lähelle lentelemään ja varoittelemaan. Harmaalokkien varoitusääni on ihana, sellainen pehmeä 'awawawa' ja sitä tuleekin aina kilpaa matkittua Mikon kanssa ja naureskeltua kun se kuulostaa niin hauskalta. :D
Kun päästiin takaisin rantaan, käytiin kurkkimassa olivatko aiemmassa postauksessa esittelemäni sarvipöllönpoikaset vielä maisemissa ja löydettävissä. Siellähän ne edelleen möllöttelivät ja tuli niistäkin vielä muutama räpsy otettua. Tämä kuvissa esiintyvä yksilö kökötti erityisen alhaalla, siinä missä muut istuivat korkeammalla ja oksien suojissa niin, että niistä ei juuri kuvia saanut. Kyllähän ne kasvaneet ovat viime näkemän, maski alkaa kirkastua mustasta ruskeaan ja siivetkin alkavat näyttää jo pöllön siiviltä eivätkä vain nukkaisilta lärpäkkeiltä. Kovasti siellä yritettiin naamioitua kapeaksi oksaksi, mutta eipä noita vaikea ole hyvästä naamiotimusyrityksestä huolimatta oksilta bongata. Emokin siinä kävi pyörähtämässä, mutta ei tälläkertaa jaksanut vaivautua edes huutelemaan törkeyksiä, kaipa sekin oletti että poikaset naamioituvat sen verran hyvin etteivät hurjat kaksijalkaiset niitä löydä ja pistä poskeensa. :D Vaikka ovathan nuo kieltämättä aivan syötävän suloisia...
Olit käynyt linkittämässä blogisi minun järjestämään "linkkaa blogisi" -juttuun, ja ylsit 10 parhaan joukkoon. Käyhän siis toki kurkkaamassa blogisi arvostelu ja esittely täältä:
VastaaPoistahttp://sitasuntata2.blogspot.fi/2013/07/10-parasta-blogia.html
Ja kiitos kun osallistuit :)