Verijälkeä.

Eilen keskiviikkona tein tämän syksyn ensimmäisen verijäljen Kulolle. Viime vuonna Kulon jälkihommat vähän jäi, kun keskityttiin enemmän Kasken reenimiseen lintumetsälle, mutta nyt on enemmän aikaa taas keskittyä Kulon harrastuksiin. Pituutta eilisellä jäljellä oli reilu 50 m, jossa yksi makuu, muoto loivasti vasemmalle kaartuva ja paikka kaadettu heinäpelto anoppilassa. Tämä oli nyt semmoinen ensimmäinen testi kuinka Kulo pitkästä aikaa jäljestää, vaikka kyllä minä sen tiesin että innoissaanhan poika tästä touhusta on - pelkäsin alkuun että jopa liian innoissaan.

Jälki ehti vanheta vain kolmisen varttia, kun alkoi tihuttaa niin ajattelin että pakko se on mennä nyt jäljestämään ennenkuin vesisade pilaa koko homman. Tunnin vanhenemista olin muutenkin suunnitellut, mutta vartista nyt jäi vajaaksi. Ensikerralla sitten katsoo päivän niin että ei varmasti sada. Vein pojan jäljen alkuun ja osoitin lähdön. Kulo tarttui heti toimeen ja oli heti juonessa mukana, rauhallisen määrätietoisesti jätkä haisteli lähdön ja lähti sitten etenemään suhteellisen rauhallisesti (ts. vetämättä) nenä maassa jälkeä eteenpäin. Makaukselle se tuli suoraa jälkeä pitkin ja merkkasi makuun pysähtymällä ja haistelemalla sitä. Siitä matka jatkui vasemmalle kaartuen, ja Kulo meni jäljestä n. 10m yli suoraan, oletan että tuulella on osuutensa asiaan, kun jälki ei ehtinyt asettua kuin sen lyhyen hetken. Hetken jälki oli hukassa, mutta sitten Kulo palasi takaisin jäljelle ja todennäköisesti haistoi siinäkohtaa kaadon jo ilmasta. Siitä edettiin loppujälki tarkasti kaadolle ja jätkä vetäisi palkkiot napaansa ja vaikutti vallan tyytyväiseltä itseensä.

Palkaksi jäljen päähän kaadolle vein vain kinkkua, kun mitään sen hehkeämpää palkkaa ei ollut saatavissa, enkä viitsinyt jotakin viimevuotista ulkona mädäntynyttä sorkkaa sinne viedä, Kärsähän olisi haistanut sen jo lähdöstä. :D Kulolle tuo palkka on viimejälkien perusteella vain sivuseikka, se itse puuhaaminen tuntuu palkkaavan sitä eniten. Mukava että pojalle on löytynyt sellainen 'Kulonnäköinen' harrastus, riistaverinen otus kun on, mutta paukkuarkuutensa vuoksi ei metsästykseen soveltuisi, eikä sitä toko tai muut sellaiset oikein jaksa motivoida. Kotona sisällä sillointällöin reenatut sivut ja seuraamiset muutaman toiston verran menevät kunhan palkka on tarpeeksi herkullinen, mutta epäilen kuinka sen kiinnostus pysyisi yllä jos ihan jollekin kurssille mentäisi. Pentukurssillakaan silloin aikakaan ei tullut mistään mitään kun Kulon nenä vei haistelemaan toisia koiria ja puskia, kotona me sitten aina harjoiteltiin tunnilla käsitellyt asiat. Mutta tämä verijälki on vallan sopiva harrastus niin koiralle kuin minullekin, kun itselläni ei ole metsästyskorttiakaan. Koira saa käyttää nenäänsä siihen mihin se on luotu, ja minä saan sen ilon, kun katson koiraa tekemässä sitä mistä se nauttii. Seuraavan jäljen kuitenkin anna ehdottomasti vanheta useamman tunnin ja siitä tulee huomattavasti pidempi, kun tuntuu tuo poika nämä jälkihommat handlaavan niin hyvin.


Kasken GPS-panta palautui eilen Garminilta, tai uudenhan ne sieltä lähettivät. Panta oli niin vanha ettei sen käyttöön saa enää Viestintävirastolta lupaa, joten se oli uusittava. Meni Garminin takuuhuollon kautta, eikä edes maksanut mitään. Mukava juttu. Pääsee pohjispoikakin taas metsäreenimään linnustuskautta varten, syyskuussa lähtevät sitten Mikon kanssa Haapavedelle (tai Haapajärvelle, en muista kumpi. :D) katsomaan josko sieltä lintuhaukkuja ja se odotettu ensimmäinen pudotuskin irtoaisi.